RP ▲ Suspicious rumors

》 Kello on 07:42, ja päivästä on tulossa lämmin.
》 Vuodenaikana toimii kevät.
》 Kylässä on kuhinaa uusien markkinoiden takia. 2 konia 1 hinnalla.
》 Kuninkaalla on (tänään) illalla karkelot, ja linnassa on koko aamun ampumaharjoituksia.

/Kummalla roolisin ensin? :'D c: No roolin sitten, vaikka Priyalla ensin. C:

Erin Faith
Seison keskellä vilkasta toria. Ihmiset tuuppivat minua päästäkseen jonossa ohitseni, mutta tuuppaan vain kovempaa tönijääni, ja saan jo paikkani takaisin. Puristan pientä nyssäkkää kädessäni, jottei kukaan voisi viedä sitä minulta. "Neitikö olisi hevosen tarpeessa?" Kalju kauppias kysäisee minulta typerä ilme naamallaan. "En kai minä muuten tässä seisoisi", vastaan yksinkertaisesti. Mies nyökkää ja osoittaa paria konia minulle. Pudistan niille päätäni. "Tahdon kaksi parasta hevostanne. En tuollaisia ikäkuluja kaakkeja." Mies nyökäyttää päätään, ja viittoo minua kunnon hevosten luokse. "Tässä näitä sitten olisi", hän tokaisee. Nyökkään mustan ja pähkinänruskean arabianhevosen puoleen. "Otan nuo kaksi kaunokaista", kerron ja ojennan pullean rahapussini. "Neiti on hyvä ja ottaa ne sitten", kauppias vastaa ja kiiruhtaa jo muiden asiakkaiden luokse. Tartun hevosten valjaisiin ja lähden taluttamaan niitä kohti Bloodlustin päämajaa. Toinen koneista pillastuu juuri loppusuoralla. "Ptruu, polle! Pysy nyt vain nätisti mukana, okei?" Okei, puhun jo hevosille. Kuinka alas voi vajota? Vien konit talliin, heitän niille ruoat ja lähden kertomaan pomolleni, että homma on hoidettu.

http://aijaa.com/f068SR

Kajetan  http://aijaa.com/oHuC9b
Istuin kapakan suojissa muutaman puolitutun kanssa. Keskustelin heidän kanssaan tai no pikemminkin se oli monologia. Minä juttelin itsekseni, ja kaksikko istui pöydän toisella puolella ryyppäämässä, "Hei Kajak". Käänsin kaiken nähneet silmäni toiseen, ja kohotin kulmaani, "Niin?". Hiljaisempi örisijäkin havahtui juopottelustaan, ja katsoi minuun. "Oon jotekin tosi ylpee sust sillo ku pystyit vaa ampumaa toveris pakomatkalla, ja oot siin vielä", aikaisempi örisijä totesi hymy suin, ja pakostikin alkoholin haju pisti sieraimiini. Jokin naksahti minussa. Osaksi siitä, ettei örisijä osannut nimeäni. "Enhä mä loukannu sua?", humaltunut kysyi perään. "Et. Et tietenkään", tokaisin neutraalisti, ja hymyilin perään. Nostin vaivihkaa pumppuhaulikkoa herran tasolle, ja painoin liipaisinta. "Olisiko sinulla jotain sanottavaa minusta?", kysyin järkyttyneeltä örisijältä, joka oli jo tarjoamassa juomiaan sekä kaikkea muuta maan ja taivaan välistä. Otin hänen alkoholinsa mielihyvin vastaan, ja naurahdin mielipuolisesti. Kukaan ei jaksanut käydä minun hermoille, ja se passasi hyvin.

//Kipasen syömään C:

PRIYA puuteroi vielä viimeisenkin kohdan nenästään, ennen kuin tuli siihen tulokseen, että kosmetiikka ei sovi hänelle ollenkaan. Neitokainen nappasi nenäliinan, ja poisti puuteria hiljalleen. Hänen katseensa vaelteli suuressa peilissä, ja sen ympärillä, kunnes kaunottaren silmät lukittautuivat pieneen apeaan perhepotrettiin. Perhepotretti otettiin muutama päivä ennen kuin Priyan oli tarkoitus muuttaa uudelle miehelleen. Kuvasta puuttui kaiken lisäksi neidon isä, joka oli tuhlaamassa saadut rahat porttoihin. Hassel silmäisen takaa asteli hänen aviomiehensä, joka näytti iloisemmalta kuin neiti itse. Hän laski kätensä Priyan olkapäille, ja hymyili, "Miksi näytät niin alakuloiselta?". Tummakutrinen kääntyi katsomaan miestään, ja hymähti, "Markkinat eivät oikein innosta minua". Aviomies painoi suudelman kaunottaren hiuksien sekaan, ja katsoi häntä silmiin, "Tule edes hetkeksi kiertelemään, minun takiani?". Sen sanottuaan mies lähti huoneesta, ja antoi neidille oman rauhan. Toiseltaan nimeltään Farren kääntyi takaisin peilin suuntaan, ja kuin luonnostaan hänen silmänsä lukittautuivat jälleen perhekuvaan.

Erin Faith
Sain vihdoinkin vapaa-aikaa itselleni. Lähden jälleen kiertelemään toria. Inhoan koko paikkaa, mutta toisaalta se on kannattavaa työtäni ajatellen. "Faith, rakas!" humalainen työkaverini huutaa kapakan suunnalta. Käännyn miehen puoleen tympääntyneenä. "Tule tänne! Minä tarjoan koko porukalle!" Mike huutaa minulle ovelta. Pyöräytän silmiäni. "En ehdi juuri nyt", tokaisen heille olkiani kohauttaen. Oikeasti en vain halua tuhlata pientä vapaahetkeäni tunkkaisessa kapakassa humalaisten miesten kanssa. Astelen varmoin askelin pitkin torikatua. Piilotan kädessäni olevan tikarin hihani alle, jottei koko kansa tajuaisi heti ammattiani. Sitä kun ei sopisi huudella koko kansalle. Tutkin torimyyjien kojuja. "Paljonko pyydätte tästä?" Kysäisen naiselta, jolla on myynnissä upea tikari. "En kovin paljoa", hän vastaa arvoitukselliseen sävyyn ja virnistää puoliksi hampaattomalla suullaan. Heitän pienen nyssäkän kauppiaan eteen ja jatkan matkaani tikari mukanani.

CRISTIANO
Joka paikkaan särki, ja nuorukaisen oli vaikea nousta omin avuin. Lyhyesti vain Cris oli joutunut jälleen kerran väkivallan uhriksi, mutta mikä pahinta väkivalta teon takana oli hänen oma isänsä.
Viisitoistavuotiaan äiti riensi huoneeseen, ja kaappasi poikansa syleilyyn. "Ei hätää kulta, me löydämme vielä parannuksen sinun sairauteesi", Ayresien hamehelmainen vastasi toivottomana, ja auttoi poikansa vuoteelle istumaan. "Menen hakemaan sinulle jotakin tuota turvotusta laskemaan", nuoren äiti lisäsi perään, ja asteli ulos huoneesta. Toiselta nimeltään Enoch nousi sängystään huojuen, ja otti askeleen lähemmäksi ikkunaa. Hän avasi ikkunan salvan, ja karkasi siitä ulos, kohtalaisen huonosti. Ayresien "sairastava" nuori saisi vapautta vanhemmistaan.

/helööö :3

//Heei C:

/Hei. C:

/roolasen kuha pääsen koneel c:

Kajetan
Kapakan tunnelma saattoi kärsiä äskeisen ammunnan jälkeen, vai miksi muuten muut olisivat tarkkailleet minua? Nousin pöydästäni, ja nappasin haulikon kainalooni mukaan. Vilkuilin muita kapakassa olijoita, ja virnistin. Olin kai huono pitämään itseni kurissa, mutta hauskanpito vain sattui olemaan minulla verissä tai sitten heroiini kulki suonissani. Saavutin vihdoin kapakan oven, ja hymähdin hiljaa. "On epäkohteliasta tuijottaa", huomautin virneen kera, ja vilkaisin kapakan läpi. Astuin sitten puhtoiseen ulkoilmaan, ja jätin läävän taakseni. Milloinkohan viimeksi olin nähnyt päivänvalon? Siristelin silmiäni kirkkaudessa, ja yritin totutella valoon. Tepastelin markkinoille selkä suorassa ja leuka komeasti pystyssä. Ei minua kiinnostanut, vaikka joku ajattelikin minua kodittomana ruttona. Eri asia olisi, jos tämä henkilö sanoisi sen ääneen. Naurahdin tahattomasti, ja saavutin ensimmäisen kojun.

/Joo. c:

Erin Faith
Pysähdyn hetkeksi torin laitamille ihan vain tuijotellakseni ihmisiä. Heittelen uutta tikariani oikeassa kädessäni kärsimättömänä. Haluan jo päästä tappamaan. "Faith, hei", tuntematon henkilö kutsuu minua. Käännyn miehen puoleen epäilevänä, mutta hän ei välitä tuijotuksestani, tuikkaa vain paperinpalan nyrkkiini ja lähtee yhtä äänettömästi kuin tulikin. Katson hetken hölmistyneenä miehen perään, mutta lopulta uteliaisuus voittaa ja avaan lappusen nähdäkseni kenen nimi siinä lukee. Hymähdän hiljaa luettuani nimen, minkä jälkeen revin lapun lukukelvottomaksi ja heitän menemään. Jään vielä hetkeksi istuskelemaan puun varjoon.

Kajetan
Kiertelin toria epäluuloisena. Tästäkö ihmiset maksavat? Rojusta? Minähän voisin aloittaa itsekin myymään tälläistä sälää kojussa, ja tienaamaan sillä elantoni. Päädyin lopulta tekemään itselleni tietä, kun koneja hamuavat ihmiset siihen eivät kyenneet. Pieni määrä keskushermostomyrkkyä sinne tänne, niin kyllä ihmisiä kaatui. Ei, sillä että olisin tiennyt mihin myrkkyä piti laittaa tai paljonko sitä olisi pitänyt olla, mutta pienellä kaaoksella ihmiset väistyisivät varmasti. Astuin kaatuneen ihmisen yli, ja hahmotin jo markkinan loppua. Päätin vilkuilla vielä kojuja siltä varalta, jos näkisinkin jotain, mistä pitäisin, mutta turhaan. Ei siellä ollut mitään. Markkinoista eroon päästyäni talsin hieman syrjemmäksi, ja siirryin varjoon. "Nämä markkinat", mumisin hiljaa itsekseni, ja katsoin luomaani kaaosta. Katseeni harhaillessa huomasin lyhyen matkan päässä neidin, joka kökötti puun alla. Päätin käydä hänen luonaan, ja tiedä häntä, vaikka olisinkin voinut ryöstää hänet. "Mistäs moinen tikari on löytynyt?", juolahti ensimmäisenä mieleeni, ja niimpä minä sitten kysyinkin siitä (?). Neiti pyöritteli tikaria pelottavan hyvin, eikä olisi ihme, vaikka neiti olisikin ollut hullumpi kuin minä.

Erin Faith
Katselen lumoutuneena kuinka auringon säteet osuvat tikariini. Yhtäkkiä joku pilaa mielenrauhani kysymällä jotakin. Heitän vaistonvaraisesti tikarini tulijan suuntaan. Pahaksi onnekseni heitin ohi, minkä takia otan nopein liikkein vanhan tikarini hihani taskusta. Pian kuitenkin aivoni saavat käsiteltyä kysymyksen ja lasken aseeni alas. "Heh. Refleksi", mutisen hiukan nolona. Nousen noutamaan tikariani puunrungosta: "Ihan tuolta torilta sen löysin." Käännän tikaria nopeasti rungossa ja vedän irti. Käännyn kannoillani miehen puoleen. "Ihme kyllä sieltäkin löytyy joskus jotakin hyödyllistä", kerron virnuillen. Heittelen hetkisen asettani, kunnes päätän sosialisoitua edes hiukan. "Noh, mistäs sinä siihen putkahdit?" Kysäisen katse kiinni miehen silmissä. "Näytät muuten ihan haudalta nousseelta. Oliko rankka ilta?" Lisään vielä perään ihan vain piruuttani.

Leanne
Neitokainen käveli hiekkatietä pitkin korea mekko yllään. 19-vuotias katseli ympärilleen ja piti käsiään vatsansa eellä, sekä piti toista kättä toisen päällä. Tummaverikkö katseli ympärilleen etsien itselleen uutta hevosta. Piakkoin nuori nainen huomasi hieman kauempana hevoskauppiaan, jolla näytti olevan vahvoja andaluuseja. Sinisilmäinen kipitti nopeasti kauppiaan luokse, ennenkuin joku muu kerkisi. "Saisinko valkoisen?", Leanne kysyi hymyillen ja katsoi kauppiasta. "Saisit kaksi yhden hinnalla", keski-ikäinen mies sanoi, mutta neito pudisti päätään. "Ei kiitos", 19-vuotias sanoi katsoen miestä, joka haki valkoisen, vahvan ja komean kaakin valjaat, sekä ojensi ne naiselle. Sinisilmäinen tarttui valjaisiin ja lähti astelemaan valkoinen hevonen vierellään.

Kajetan
Sain seistä pienen tovin neidin vieressä, ennen kuin hän tajusi minut siinä. Helmaisen vastaanotto oli naurettavan surkea. Toisin kuin brunette en olisi heittänyt tikaria ohi, ja joutunut häpeämään silmiäni päästä. Refleksi? Totta kai. "Refleksissäsi on sitten parannettavaa", tokaisin pieni virneen alku huulillani. Vilkaisin sivusilmällä markkinoiden suuntaan, mutta mitään kiinnostavaa siellä ei tapahtunut. Käänsin katseeni neidin sinertäviin silmiin, ja kuuntelin hänen höpinöitään. Ei minua sikäli kiinnostanut hänen jorinansa, mutta ehkäpä, jos kuuntelin niitä helmainen saattaisi vaikuttaa silmissäni vähemmän kiinnostavammalta. Havahduin hereille nuokkumisestani, kun nainen väänsi lärvistäni jotakin vitsiä. "Vain todella hullu sanoisi tuota mielipuoliselle", vastasin komean virneen kera. Annoin pienen varoittavan hymyni neidille, ja jatkoin, "Olen suoraan sanoen kadottanut jo ajantajuni, joten en tiedä miksi sitä kutsuisi". Käänsin katsettani aina silloin tällöin vaivihkaa neidin tikariin. En olisi halunnut myöntää sitä, mutta ensimmäistä kertaa joku riipii selkärankaani. "Oliko sinulla kiire jonnekin?", kysyin luonnostani, ja tuhahdin.

Erin Faith
Puristan hopeana hohtavaa tikaria oikeassa kädessäni rystyset valkeina. "Sinä paskiainen. Onko sinulla muka varaa arvostella minua ja refleksejäni?" Virnistän miehelle ilkikurisesti puoliksi vitsillä. Nojailen puunrunkoon, ja tuijotan miestä suoraan silmiin. "Että ihan mielipuoli", maistelen sanaa vino hymy kasvoillani. Huomaan varoittavan hymyn miekkosen kasvoilla. "Jos luulet tuon pelottavan minua, olet väärässä, herraseni." Katsahdan torin puolelle kuunnellessani miehen kertomusta. Olen juuri sanomassa jotakin nasevaa, mutta - omien sanojensa mukaan- mielipuoli kysäisee, olisiko minulla kiire. "Riippuu ihan siitä, mitä sinulla on mielessäsi", vastaan neutraalisti, katse torin kuhinassa. Käännän kuitenkin katseeni takaisin herraan. Alan jälleen heitellä tikaria kädessäni. "Kerros nyt vihdoin", aloitan ja käännän katseeni miehen vihertäviin silmiin, "mitä sinä tällä keskustelulla oikeastaan haet? Ei kukaan normaali ihminen tulisi puhumaan naiselle, joka heittelee tikaria kädessään tuon tuostakin."

Kajetan
Kuuntelin neidin huulen heittoa, ja hymähdin. "Mistäs moinen nimittely?", kysyin osaksi huvittuneena, ja laitoin käteni puuskaan. "Ja ei. Ei minulla ole varaa arvostella sinua, mutta onpahan ainakin varaa vinoilla", vastasin virneen kera. Jotenkin mielipuoli ei kuulostanut pahalta, jos sanoin sen itse, mutta toisen niin kuin vaikkapa sinisilmäisen neidin suusta se teki jossakin hyvin syvällä sisällä kipeää. Käänsin katseeni puun latvukseen, ja vaivuin ajatuksieni pariin. Nopeasti katseeni palasi takaisin helmaisen tykö, ja ajatukseni katkesivat. "En yritä olla pelottava, tungetteleva vain", vastasin pieni hymy huulillani. Odotin neidiltä katsekontaktia, ja sen anettuaan jatkoin. "En ole vielä päättänyt. Ajatukset, kun vain nyt sattuvat tulemaan ja menemään", lisäsin kulman kohotuksen kera. En jaksanut enää pidellä käsiäni, joten päästin ne puuskasta. "Mitä ikinä halajat", vastasin keljuilevalla äänensävyllä, ja hymyilin karismaattisesti. Neiti alkoi käymään turhankin uteliaaksi, joten aloin miettimään, mitä hänelle tekisin. "Ja kukaan normaali ei olisi jäänyt tähän keskusteluun alunperin, joten sanotaanko vain tasapeliksi?", sanahdin osaksi leikillä.

Erin Faith
Naurahdan miehen sanomisille. "En minä sinulta mitään halua", tokaisen silmääni vinkaten. Kohotan kulmiani tämän vastaukselle. Odotin hänen olevan typerämpi, mutta hänhän tajusikin tämän pelin idean. "Aika hyvin, mielipuoli", osoitan tikarin kärjellä miestä, "luulin, että paljastaisit heti todellisen minäsi, mutta oletkin fiksumpi. Saatan jopa sietää sinua." Kohautan olkiani tasapeli -ehdotukselle. "Jos et kerran myönnä hävinneesi", vastaan keljuilevaan sävyyn. Astahdan pois puun luota. Katseeni eksyy miehen pumppuhaulikkoon. Kehoni värähtää, mutten anna sen näkyä. "Kiva pyssy", tokaisen kuin asia olisi minulle täysin okei. Toisaalta, liikunhan itsekin tikari kädessä, mutta pumppuhaulikko on jo aika raju. Käännän lopulta miehelle selkäni ja lähden astelemaan torille päin. "Haluaako herra liittyä seuraan vai lähteekö hän ampumaan viattomia sieluja?" Huudan tälle olkani yli.

Olen herännyt talviuniltani ö.ö

No sehä o kiva homma:DD

Kajetan http://aijaa.com/AAL2KJ
Silmieni eteen tupsahtanut tikari hermostutti minua. Jokin tuossa messinkisekoituksessa nostatti karvani pystyyn, ja teki minusta levottoman. Hymähdin hermostuneesti, ja laskin tikarin terää pois näkökentästäni. "Sinun ei tarvitse esitellä leluasi minulle", tokaisin leikkisästi, ja havahduin neitokaisen sanoihin. "Kiertelemättä pidit siis minua vajakkina", selvensin hymyn kera ja jatkoin vielä, kun sain puheenvuoron, "Siedä ketä haluat, mutta harkitse minua edes ystävänäsi. Sinä, kun et vaikuta saavan niitä (ystäviä)". Virnistin toteamukseni perään, ja katsoin helmaisen läpi päästä varpaisiin. Sitä, kun en aluksi kerennyt tekemään. Pian neiti suostui "aselepooni", ja päätti kommentoida haulikkoani. "Eikö ole?", kysyin komea virne huulillani, ja nostin haulikkoa päivänvaloon. Otin hieman etäisyyttä puusta, ja siirryin syrjemmäs. "Minun tapauksessani valitsen jälkimmäisen", aloitin naurahtaen. Heitin haulikon selkääni, ja vedin pienestä taskustani vanhanaikaisen pistoolin, "En minä mitään häviötä myönnä". Nostin pistoolin nuoren ihmisen suuntaan, ja painoin liipaisinta. Äänen olisi vähintääkin pitänyt herättää muutaman sotilaan huomio (?). "Hei, ota koppi", huudahdin neidin suuntaan viekas hymy huulilla, ja heitin pistoolini hänelle (?), "Lykkyä tykö". Huonon pistoolini heitettyä lähdin kiireen vilkkaan juoksuun, ja toivoin helmaiselle kaikkea hyvää. Siis ihan oikeasti.

//Toivottavasti ny ei kussu iha koko rooli