FRP ∞ It isn't just a magic trick

Mysteerimies http://aijaa.com/odVPiV
Olin kerennyt jo astelemaan kauemmaksi ovelta, jonne olin teljennyt neidin, mutta koska hamehelmaisella näytti olevan jotakin sanottavanaan käännyin kannoillani oven suuntaan. Kuuntelin neidin uhkaavalta kuulostavan lausahduksen, ja naurahdin makeasti. "Et olisi suinkaan ensimmäinen, joka uhkaisi asemaani", aloitin naureskellen, ja jatkoin, "Mutta totisesti vielä tapaamme. Voin taata sen". Lähetin leikilläni lentosuudelman naikkoselle, vaikka hän sitä tuskin edes tajusi. Käännyin sitten alakertaan vievien portaiden suuntaan, mutta tällä kertaa pääsisin oikeasti lähtemään. Lähdin taapertamaan kohti herra De Pleurin toimistoa, joka sijaitsi alakerrassa. En tosin ollut aivan sataprosenttisen varma, mikä niistä oli hänen toimistonsa, mutta toisaalta ei minulla mikään erityisen kiire ollutkaan. Tuskin De Pleurin huora minulle kumminkaan olisi mahtanut mitään.

/Hei. C:

Mororo

SOssu plugii

/Missä yhteisössä olet? :'D

Pienissä idiooteisa c:

/Okei. c: Tulen sinne, mutta hetki menee. :'D c:

Mrs. De Pleur
Pääsin juuri ja juuri ullakon oven luo, mutta tässäkin oli jotain outoa. Ovi oli raollaan, ja kuulin jonkun heikon sydämmen tykytyksen. Tönäisin oven sepposen selälleen, ja näin Noahin pöydällä silpottuna. "NOAH!", huulieni välistä karkasi, ja riensin mieheni luokse. "Voi hyvä luoja". Aviomieheni, joka muuten makasi teräspöydällä puolikuolleena hymyili. "Turhaan sinä yrität", Noah totesi hiljaa, ja hymähti perään. Jopa miehen hymähtäessään hänen suustaan tuli verta. "Et voi sanoa noin", vastasin hysteerisena ja avasin Noahia kahleista. "Voimme vielä pelastaa sinut. Olemme kokeneet pahempaakin", mumisin tunteiden noustessa pintaan. Noah sai toisen kätensä vapaaksi, ja laski sen poskelleni. Tajusin pian, ettei Noah halunnut vain silittää minua vaan vetää itseään lähemmäksi minun korvanjuureani, "Vade, Satana, inventor et magister omnis fallaciae, hostis humanae salutis". Katsoin miestäni ihmeissäni. "Mitä sinä oikein..?", kysyin kyyneleitäni pyyhkien. "Lucas", mieheni lisäsi perään, ja laskeutui takaisin selälleen.

#Rhiannon
Neito oli hiljaa ja sulki silmänsä ja nauttti hetkestä. 'Aivan sama vaikka oli huono aika sanoa.' Rhi virnisti ja alkoi tuntea tuskaa ja energiaa. Neidon silmät revähtivät auki. 'Mr. De Pleur on vaarassa!' Hameväkinen huudahti ja nousi ylös ja repi miehen kättä joka nousi ylös.(?) 'Pitää kiirehtiä! Tunnen sen luissani!' Ruskea silmäinen huusi ja alkoi juosta mies perässään ja piteli tuon kädestä kiinni.(?) Kohta he olivat koululla ja Rhi juoksi sisään nopeasti ja katsoi ympärilleen. Hän näki mysteerimiehen menevän Noahin toimistoon.(?) Hameväkinen kietoi hänet puunjuurilla jotka kasvoivat nopeasti miehen käsivarsiin ja jalkoihin.(?) Lopulta hän sytytti ympyrän miehen ympärille joka hidastaisi häntä.(?) Hän vielä väkersi puun juurista häkin hänen ympärilleen.(?) Hameväkinen tunsi voimaa toimistosta ja juoksi sinne hoideltuaan miehen. 'Eric juokse ullakkoon!' Rhiannon huudahti. Hän seurasi energiaa joka vei hänet lattialankkujen luo toimistosta.(?) Hän rikotti lattian ja huomasi paksun kirjan sielä.(?) Mitään ajattelematta hän otti kirjan ja juoksi ullakkoa kohti ja seurasi sydäntään, kun mysteerimies oli vielä vähän aikaa loukussa.(?) Hän juoksi ullakkoon portaita pitkin pää kolmantena jalkana. Hän näki pöydällä verisen enonsa ja todennäköisesti vaimonsa.(?) 'NOAH!' Rhi juoksi miehen luo kirja sylissään. Hän ei välittänyt naisesta vaan itki , kun näki miten kunnossa Noah oli. 'Anna anteeksi Noah.. Olin liian vihainen. En halunnut, että tässä käy niin...' Toiseltaan nimeltään Myrna aneli. 'En ole valmis vielä olemaan ylinoita. Tarvitsin opetustasi ja viisauttasi rakas eno..' Hameväkinen itki. Hän katsoi naiseen. 'Hänet pitää saada kuntoon alhaalla liikkuu hullu mies.' Rhi itki.

Mrs. & Mr. De Pleur
(Rhean näkökulmast) "Sinun ei olisi pitänyt tulla tänne", totesin hiljaa neidille, ja pyyhin kyyneleitäni. Minun täytyi nyt pysyä kovana, ja yrittää ymmärtää mieheni valintaa. Käänsin katsettani nuoreen neitiin, joka kertoi hullusta miehestä ja parantamisesta. "Kultapieni, häntä ei voi enää parantaa", tokaisin hiljaisemmin, ja silitin neidin olkapäätä. "Menen katsomaan sitä hullua, ettei hän satuta vain ketäään oppilaistamme", lisäsin perään, ja lähdin juoksujalkaa kohti alakertaa.
(Noahin) Katsoin kuinka siskontyttäreni ryntäsi ovesta sisään, ja riensi luokseni (?). "Ei se sinun vikasi ollut..", aloitin, mutta puhuminen alkoi vaikenemaan, mitä kauemmin jatkoin hengittämistä. "Sinulla oli aihettakin suuttua, ja minun olisi pitänyt vähintääkin käyttäytyä kuin aikuinen", selitin, "Ja minun oli tarkoituskin kertoa, mutta sinä kerkesit ensin". Hymyilin vielä viimeisen hymyni, ja kerroin, "Sinusta tulee mahtava ylinoita. Muistat vain pysyä vahvana, kunnollisena ja nöyränä niin peittoat kaikki edelliset ylinoidat minä mukaan lukien. Minä lupaan sinulle lapsi rakas, ettet kulje tätä tietäsi yksin, vaikka siltä tuntuisikin. Kukaan tässä talossa ei kohtaa pimeyttä ilman valoa.. Katso tulevaa avarammalla katseella, ja muista, että olen aina ylpeä niin sinusta kuin heistäkin". Vedin Rhiannonia hieman lähemmäksi itseäni (?), ja painoin hartaan ja pitkän suudelman neidin otsalle. Otteeni helleni koko ajan enemmän, ja lopulta lysähdin selälleni. Hymyilin viimeisen kerran samalla kun pieni kyynel vierähti silmäkulmastani, ja sitten kaikki pimeni.

#Rhiannon
Hameväkisen oli vaikeaa puhua kyynelten takia ja kohta nainen häipyikin. Rhi jäi kuolevan enonsa kanssa. Hän nyyhkäisi ja katsoi enoansa. 'Älä jätä minua..' Vaalea hiuksinen aneli. 'Molemmilla oli oikeus suuttua..' Hameväkinen vasta vaisusti hymyillen ja pyyhkäisi kyyneleitään. Rhi katsoi tuon suloista hymyä. 'Tottelen sinua... Muistan sanasi. Yritän olla hyvä ylinoita sinua varten. Voimasi on minun voimani...' Hameväkinen hymyili haikeasti. Kohta tuo vetää tätä lähemäksi. Ja suutelee tätä otsaan. 'Minua tulee sinua ikävä.' Rhi sanoi vielä kunnes tuon ote alkoi hellitä ja tuo lysähti selälleen. Kyynel vierähti tuon silmäkulmasta ja Rhi pyyhki sen pois. Hän suoristautui ja sulki kuolleen enonsa silmänsä. 'Nyt näytät nukkuvan rauhallisesti.' Grant pisti kätensä ristiin. 'Hyvä Jumala, ota hänen sielunsa luoksesi ja suojele häntä.' Rhiannon rukoili ja etsi jotain kangasta ja peitti hänen ruuminsa. Hän piti kirjaa vielä kädestään. Hänen pitää piilottaa se. Hän etsi piiloa kirjalle kunnes tajusi, että hän voisi pistää sen lattian lankkujen alle ja pisti maton takaisin. Ruskea silmäinen tunsi energian kasvavan hänen sisällään. 'Rauha hänen sielulleen.' Rhiannon sanoi vielä ja lähti alakertaa kohti.

Mrs. De Pleur
Olin menossa kohti alakertaa, kunnes lähelläni oleva huone tuntui tarvitsevan apuani enemmän. Riensin ovelle, ja yritin avata sen, mutta turhaan. Joku oli jo kerennyt ennen minua, ja lukinnut sen voimakkaalla taialla. Koputin oveen hellästi, sillä en tiennyt oliko sisällä ihminen, vai piilotettu tavara. "Huhuu?", lähti suustani ja jatkoi matkaansa oven läpi huoneen sisälle. "Onko siellä joku?".

Allie
Neitokainen kuuli jotakin ovelta ja nousi. Tummaverikkö lähti kävelemään ovelle, tai ainakin yritti. Sinisilmäinen törmäsi johonkin, tunnusteli sitä ja arveli sen olevan ovi. "On täällä!", nuori nainen huusi ja meni vasten ovea. Allie pamautti nyrkkinsä ovea vasten, mutta eihän ovelle mitään tapahtunut. "Saatko tämän oven auki?", neitokainen kysyi ja katsoi pimeää ovea.

Mysteerimies Lucas http://aijaa.com/ieRzRI
Olin juuri pääsemässä entisen De Pleurin toimistoon, kunnes se samainen pikku ämmä yllätti minut, ja kasvatti joitakin hiton juuria käsivarsiini ja jalkoihini. "Saatana sentään", mumisin vihaisena, kunnes helmainen halusi vielä lisätä pakettiin tulirenkaan ja puuhäkkyrän. Lopulta neiti katosi Noahin toimistoon, ja jätti minut omilleen. Aloin harkitsemaan suunnitelmaa, sillä sanomattakin oli selvää, ettei pikku ämmä auttaisi minua pois täältä. Päätin lopulta tarttua köynnöksiin, jotka kahlitsivat käsivarteni, ja pienessä hetkessä köynnökset kuihtuivat kasaan (?). Tein samoin jalkojanikin ympäröiville köynnöksille, ja mietin miten pääsisin eroon häkistä puhumattakaan tulesta. Löin vapaana roikkuvat käteni puuhäkin seinää vasten, ja kirosin itsekseni. "Paha sinut periköön", totesin hiljaa, ja virnistin. Yritin tehdä kaikkeni, jotta häkki lähtisi ympäriltäni, mutta neidin taika taisi olla voimakkaampi tällä kertaa. Toisaalta kyllähän tästä jotakin hyvääkin seurasi. Noah olisi nyt kuollut, ja pääsisin elämässäni eteenpäin. Tuli sammui huomaamattani (?), mutta häkki pysyy nökötti edelleen samassa paikkaa. Siirryin istumaan häkin keskelle, ja odottelin, että joku saapuisi paikalle. Oli se joku sitten vaikka De Pleurin huora tai pikku ämmä.

#Rhiannon
Hameväkinen katseli portaista alas ja huomasi häkkinsä toimineen paitsi muut oli kadonneet. Kelpasi tälle. Neito asteli rauhallisena häkin luokse. Häkin juuret olivat niin isot, että neidon käsi ei mahtunut edes läpi. Hameväkinen hymyili pirullisesti. Neito kuuli tuon ajatukset jos yllätyit. 'Et hauku Rheaa huoraksi ensimmäinen sääntö. Ja jos kutsut minua pikku ämmäksi se on Rouva ämmä sinulle!' Ruskea silmäinen murahti ja löi häkkiä vihaisena vaikka sille ei tapahtunut mitään. 'Minä olen nykyinen ylinoita! Jos haukut Mr. De Pleurta haukut minua! Ja muita häntä ennen olevia ylinoitia ja ylivelhoja!' Rhi huusi kuuluvalla äänellä tuntien vihan sisällään jota hillitti para-aikaa. Hän huokaisi.

Mysteerimies Lucas http://aijaa.com/1BYwgb
Kuulin askelia, jonka takia käännyin katsomaan äänen suuntaan. "Kuka muukaan kuin herra De Pleurin lellikki", totesin pirullinen hymy huulillani. Pian neiti antoikin jo ohjeita, miten kutsua ketäkin. Naurahdin makeasti ja nousin pystyyn. Astelin niin lähelle hamehelmaista kuin häkki vain antoi periksi. "Nytkö jo latelet sääntöjäkin?", kysyin hymyn muuttuessa viekkaammaksi, "Tiedäthän, että säännöt ovat tehty rikottaviksi?". Mitähän valkoisia valheita neitosellekin on ladeltu. "Kai sinun rakas enosi kertoi jotakin muutakin kuin vain ylikuultuja siirappisia lausahduksia, kertoihan?", kysyin vielä perään, ja virnistin.  Käännyin hetkeksi selin neitiin, ja tuhahdin. Minnehän hittoon neiti vei sen pirun päiväkirjan. Hän varmasti löysi sen toimistosta, ja ojensi sen jonkun tyhmän kakaran käsiin, ajattelin itsekseni. Toisaalta neiti ei vaikuttanut niin yhteistyökykyiseltä personaalta, että olisi antanut opusta kenellekään muulle, mutta minne sitten? Havahduin hereille, ja käännyin katsomaan neidin suuntaan, "Kauankohan joudun vielä joudun olemaan täällä häkissä?". Vilautin hänelle viekasta hymyäni, ja nojasin sellini seinään.

Mrs. De Pleur
Sain pian vastauksen toiselta puolelta ovea, ja suojeluvaistoni heräsi. "Odota hetki. Autan sinut sieltä", totesin luontaisesti, vaikka oikeasti en edes tiennyt pystyinkö saamaan ovea auki. Yritin ensiksi ilman voimiani, ja aloin puskea ovea käsivarrellani. Turha yritys. Ovi ei hievahtanutkaan auki. Käänsin sormeani oven lukossa, jospa se auttaisi, mutta ei. Olin aika nopeasti avuton. Kunpa mieheni olisi nyt tässä, ja tekisi juttunsa ja ovi aukeaisi hetkessä. Mutta maailma ei toiminut niin. "Miten sinä sinne jouduit?", kysyin muuten vain, ja yritin samalla avata ovea tavalla kuin tavalla.

Allie
Neitokainen pysyi edelleen ovella ja kuunteli ääniä, mitä oven toiselta puolelta kuului. Tummaverikkö löi uudestaan ovea nyrkillään, pieni lommo kyllä tuli, mutta ei se auttanut. "Olin täällä ja sitten joku mies tuli kysymään minulta apua, että voisinko ettiä Herra De Pleurin päiväkirjaa, mutta en suostunut ja hän tyrkkäsi minut sitten tänne takaisin, tai no löi minut maahan, jos niin voisi sanoa", sinisilmäinen sanoi ja kosketti otsaansa, siihen kohtaan mihin mysteeri mies neitoa kopautti. Kosketus sattui hieman, mutta kyllä sen nyt kestää.

Mrs. De Pleur
Kuuntelin neitiä, ja valitettavasti taisin tunnistaa miehen, josta hän puhui. "Eihän se mies sattunut vain olemaan käsivarsista tatuoitu n. 190cm pitkä?", kysyin varovasti, vaikka pystyinkin jo arvaamaan vastauksen ja jatkoin, "Kuinka kauan olet ollut siellä, ja eihän sinua satu mihinkään?". Tiesin, että jos minun kertoma kuvaus vastasi vähänkään miehen ulkonäköä olisin pulassa. En muista milloin viimeksi olisin käyttänyt sen tasoista voimaa, kuin mitä mieheltä löytyi, mutta jos olot olivat sitä luokkaa minun oli pakko uhrautua. Pitäisihän minun saada naispoloinen ulos tuosta pirskatin huoneesta.

Allie
Neitokainen huokaisi ja nojasi oveen, sekä hiljalleen valui alaspäin istumaan. "Juurikin hän", tummaverikkö sanoi ja nojaili ovea vasten. "Ei varmaankaan ja kauan", sinisilmäinen totesi ja huokasi jälleen. Nuori nainen löi hiljaa takaraivoaan oveen ja piti silmiään kiinni. "Miksi häntä niin paljon kiinnostaa Herra De Pleurin asiat..?" Allie kysyi lähinnä itseltään mutta myöskin oven toisella puolella olijaa, jospa hän tietäisi jotakin.

Mrs. De Pleur
Huokaisin syvään ja hartaasti, kun neiti vastasi myönteisesti. Tosin annoin hamehelmaisen puhua loppuun, ja kysyä kysymyksensä ennen kuin aloitin niin kutsuttuja purkuhommiani. Tahaton naurahdus karkasi huulieni välistä, "Nyt ei taida olla ihan oikea aika puhua siitä, mutta jos muistan huomenna enää asiaa, voin harkita sitä". Otin muutaman askeleen taaksepäin, "No niin, jos kuulet minua mene niin kauas ovesta kun vain pystyt, ja sulje silmäsi kaiken varalta". Annoin muutaman minuutin aikaa siirtyä syrjään oven suulta. Hengitin syvään, ja rauhoittelin itseäni. Nostin lopulta kämmeneni oven eteen, ja keskityin sen avaamiseen. Silmäni muuttuivat vitivalkoisiksi, "Priinceps gloriosissime cælestis militiæ, sancte Michaël Archangele, defende nos in prælio et colluctatione, quæ nobis adversus principes et potestates". Nenästäni alkoi vuotamaan mustaa vertaa, ja minua heikotti, mutta yritin sinnitellä loppuun asti, ja jatkoin, "Veni in auxilium hominum, quos Deus creavit inexterminabiles, et ad imaginem similitudinis suæ fecit, et a tyrannide diaboli emit pretio magno". Pienen hetken päästä ovi naksahti, ja avautui itsestään (?). Kaaduin polvilleni, ja silmäni palautuivat tavallisiksi. Pyyhkäisin veret pois hihallani, ja katsoin raollaan olevan oven suuntaan. "Oletko okei?", kysyin heikkona.

Allie
Neitokainen nousi ja lähti niin kauas ovesta kuin pystyi. Tummaverikkö katsoi, sekä kuunteli mitä mambojamoja oven toisella puolella oleva nainen taikoi. Ovi pamahti auki ja sinisilmäinen katsoi naista. Nuorempi nainen käveli vanhemman luo ja kyykistyi hänen eteen. "Olen minä, mutta sinä et", Allie sanoi huolestuneena katsoen vanhemman naisen silmiin.

Mrs. De Pleur
Nuorempi neiti kyykistyi eteeni, ja totesi olevansa kunnossa, mutta minä en kuulemma ollut. "Ei, ei kyllä tämä tästä. Tarvitsen vain lepoa. Siitä se johtuu", totesin hiljaa pieni tekaistu hymy huulillani, ja nousin ylös lipastoa hyväksi käyttäen. "Jos viitsisit vain auttaa minut huoneeseeni olisin kiitollinen", pyysin hiljaa pieni hymy huulillani. Otin jo muutaman askeleen huoneeni suunnalle, mutta onnuin aika pahasti. Sen takia toivoinkin, että neiti olisi halukas auttamaan. Käännyin katsomaan neidin suuntaan. "Sattuiko se mies mainitsemaan mitään muuta sen päiväkirjan lisäksi?", kysyin hieman huolestuneena.

Allie
Neitokainen katsoi naista ja nousi tuon mukana niin sanotusti. "Kyllä viitsin", sinisilmäien totesi ja hymähti pienesti. Tummaverikkö nosti vanhemman ilmaan hellästi. "Haittaako jos "kannan" näin?", nuori nainen kysyi ja lähti etsimään hänen huonettaan. "Hmm, ei muistaakseni", 20-vuotias sanoi rauhallisesti. Allie kapusi portaita ylöspäin ja katseli samalla ympärilleen.

#Rhiannon
Hameväkinen nosti toista kulmaansa. 'Että lellikki.' Neiti hymähti. Vaalea hiuksinen siirsi hiukset korvansa taakse. 'Ne ovat itsestään selvyyksiä.' Ruskea silmäinen sanoi jämäkästi ja pisti kätensä puuskaan. Hameväkinen kallisti päätänsä niin kuin jokin eläin. 'Tuo kuulosti...tyhmältä.' Neito sanoi kylmästi. Neito sulki silmänsä ja käänsi miehelle selkänsä. 'Kuulen ajatuksesi idiootti. Älä huuda niitä sillä ne on ärsyttäviä.' Toselta nimeltään Myrna virnisti huomaamattaan. Rhiannon käänsi päänsä miehen suutaan. 'Niin kauan kuin tarvii.' Rhi sanoi jolloin puun juuret kietäytyivät vielä kieroksen häkkiin. 'Ettei maisema olisi karu..' Naikkonen sanoi hiljaa ja ruusuja. 'Pitää vain miettiä minne pistän sinut..' Rhiannon tunsi energian virtaavan hänen lävitseen. Hän rukoilisi, että tekisi mikä olisi oikein. 'Kun paransin haavasi annoin energiaa sinulle. Voin ottaa ne takaisin. Se heikentää sinua.' Rhi sanoi ja teki vielä juurten kerrosten häkin päälle ja käveli kohti Noahin toimistoa.