FRP ∞ It isn't just a magic trick

// Missä muut on?

//Minni ties missä ja muist en sit ees tiiä. Mut munki pitää nyt lähtä, heippa c:

Minskis on jossai :-D

Morroo immiset

Morooro :-D

//Ilmoittaudun :'DD

#Rhiannon

Vaalea hiuksinen nousi hitaasti sängyltään ja hieraisi kasvojaan kämmenselällään. 'Myrna..' äiti puhui vaaleahiuksiselle. 'Sanot toisen nimeni, kun olen tehnyt väärin, koska et halua, että menetät minut.' Rhiannon virnisti ja heilautti jalkansa sängyn yli. 'Niin... Myrnahan tarkoittaa rakastettu. Ja sinä olet...' Tummahiuksinen hymyili selittäessään, mutta Rhi keskeytti. 'Niin äiti?' Hameväkinen kysyi ja nousi ylös sängylle. Vaaleahiuksinen käveli tuolille jonne oli jättänyt valkoisen toppinsa ja mustat farkkunsa. 'Sait kirjeen syrjäkoulusta äiti ojensi kirjeen ja toiseltaan nimeltään Myrna otti kirjeen heti puettuaan. Rhiannon oli lukemassa kirjettä ääneen kunnes huomasi siinä jotain outoa. 'Minä menen sinne. Nähdään äiti.' Vaalea hiuksinen nuori nainen antoi äidillensä poskisuudelman ja otti käsilaukkunsa ja juoksi eteiselle pukemaan kengät ja takkinsa. 'Heippa!' Neito huudahti ja juoksi osoitteen luokse. Rhiannon Myrna Grant juoksi nopeasti kunnes alkoi kävelemään pienen hengähdyksen takia. Kohta joku herra tönäisee naista. 'Katso etees!' Nuori herra huudahti ja juoksi pois. 'Kuole sinä sen..'  Rhiannon mumisi ja keskittyi kävelytielle johon kasvoi pala kivi. Herra kompastui siihen ja kaatui naamalleen. Neito käveli hänen ohi vahingoniloisena. 'Katso eteesi.' Ruskea hiuksinen sanoi ja käveli koulun pihalle hetkessä.

KOMMENTOIKAA JOTAIN NYT TÄN VIESTIN PERÄÄN, JOTKA OLETTE PAIKALLA!

//PAIKALLA

pöö

EIKS YASU OO TÄÄL?

//Eipä näytä olevan

ahaha rakastan tätä mun kuvaa :Dd

//Haha :'DD

heihei älkää olko hiljaa :c

++ tulkaa plugii

// .......moi

Mr. De Pleur
Tilanne oli suorastaan lähtenyt lapasesta. Neitokainen oli odotettua huonomassa kunnossa, ainakin henkisesti. Punatukkainen alkoi huutamaan jostakin, joka olisi aikomassa tappaa hänet, mutta itse en ketään muita siinä nähnyt. "Neiti..", aloin sopertamaan, kun tyttö olikin jo tarttunut käsivarteeni. Kulmani kohosivat korkealle, ja silmäni laajenivat. Laskin mielessäni kolmeen, kunnes rohkenin ottamaan paremman otteen punatukkaisesta. "Mitä sinä neiti hyvä näet, mitä minä en näe?", kysyin ilme peruslukemilla, ja toivoin hartaasti kysymykseni rauhoittavan häntä, tai ainakin antavan tunteen turvallisuudesta. Pahinta tässä oli se, ettei minulla ole ollut aikasemmin tälläistä tapausta nuoren ihmisen kanssa. Taisin olla toisin sanoen hyödytön neidille.

Janet
Tyttö puristaa kaikin voimin miehen kädestä, kuin siitä olisi apua. Janet kääntää varovasti itkuiset silmänsä miehen puoleen tämän kysyessä mitä neiti näkee. "Su-susi. Se y-yrittää syödä minut", Janet mutisee. Nuorukainen alkaa pikku hiljaa löysätä otettaan miehestä, ja uskaltautuu vihdoinkin kurkistamaan kohtaan, jossa peto viimeksi oli. "Se lähti", tyttö kuiskaa. Hiljalleen neidin käsi putoaa hänen lantionsa viereen ja tyttö rauhoittuu. De Bricassart kääntyy miehen puoleen pahoittelevana. "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus tuolla tavalla seota. Minä, minä vain.." Janet sopertaa. Hän kääntää kasvonsa kengänkärkiinsä: "Olen kai hullu. Niin, niin sen täytyy olla."

#Rhiannon
Neito käveli hetken kunnes näki gingerin ja miehen tarraavan hänestä. Neito näytti olevan kuoleman partaalla. Hameväkinen juoksi heidän luo ja tönäisi miehen maahan(?) 'Etkö huomaa, että hän pelkää et voi tarrata noin vain ihmiseen!' Vaaleahiuksinen huusi miehelle ja kurtisti kulmiaan. Neito otti gingerin käsistä kiini rauhoittavasti, kun tuo oli paikallaan.(?) 'Ei mitään hätää. Rauhoitu, hengitä syvään. Kaikki hyvin... Se oli vain paniikkikohtaus..?' Hameväkinen hymyili vaisusti naiselle. 'Kerro mitä tapahtui? Mikään ei satuta sinua..' Rhiannon yritti parhaansa mukaan rauhoittaa häntä.

Allie katseli ympärilleen ja hätkähti siihen, että joku huudahti, tosin eihän tämä siitä kauheasti selvää saanut. Neitokainen juoksee paikanpäälle ja katsoo kolmikkoa kulmat ylhäällä. "Mitä tääl on käyny?", nuori nainen kysyy varovaisesti pysyen paikallaan, kun joku oppilaista, tai opettajista rauhoittelee maassa istuvaa ihmistä. Tummaverikkö käveli hieman lähemmäs, jotta näkisi paremmin.

Mrs. De Pleur
Kättelin sen, minkä kerkesin, kunnes väki rauhoittui ja katosi omille teilleen. Käännyin kannoillani nähdäkseni aviopuolisoni maassa, kyyneleisen neidon ja vaaleahiuksisen. En halunnut sekaantua asiaan sen enempää, joten katsahdin miestäni pieni virne huulillani ja totesin hänelle mielessäni, "Sinun olisi kuulunut lohduttaa". Tämän sanottuani hän kääntyi katsomaan kaikkoavia askeleitani ja hymähti. "Paraskin puhuja", hän kerkesi todeta takaisin suutaan liikuttamatta ennen kuin astelin sisätiloihin.

http://aijaa.com/faCFPy

Janet
Yhtäkkiä joku tönäisee tutun miehen pois Janeten näköpiiristä. "Hei!" Tyttö kivahtaa paniikissa. De Bricassart kaatuu polvilleen maahan ja tarttuu varovasti uuden naisen käsiin. Nuori neiti kuuntelee ohjeita hiljaa ja noudattaa niitä parhaansa mukaan. Tyttö pudistaa päätään. "Ei se mikään paniikkikohtaus ollut.." Hän sopertaa, mutta jatkaa pian hädissään, "siis oli! Tietysti oli." Nuorukainen katsahtaa naiseen epäilevänä. "En minä ole ikinä turvassa", hän nyyhkyttää. Janet nousee haparoiden jaloilleen. "En halua puhua siitä", tyttö toteaa. Sen sanottuaan hän kääntyy jälleen turvalliseksi nimenneen miehen puoleen. "Sinähän olet opettaja? Voisitko näyttää minulle paikan, jossa voisin olla ihan yksin ja rauhassa?" De Bricassart pyytää niin kauniisti ja normaalisti kuin suinkin osaa.

#Rhiannon

Rhiannon kurtisti kulmiansa. 'Hmp.' Neito mumisi ja alkoi tuntea oudon hyväksymisen tunnetta. Se leikitteli hänen kanssaan. Toiseltaan nimeltään Myrna halusi sitä tunnetta lisää. Mistäköhän se johtui. 'Anteeksi se oli reaktio.' Hameväkinen sanoi miehelle, mutta ei katsonut häntä tai gingeriä. Tämä käveli läheisen puun viereen. Hän alkoi tuntea itsensä vahvaksi, mutta mitä kauemmas hän meni hän tunsi itsensä mitättömäksi. 'Mitä hemmettiä..' Naikkonen mumisi itsekseen. 'Hitto!' Vaaleahiuksinen huudahtaa ja kaukaa oleva puu syttyy tuleen. 'Oho..' Hameväkinen mumisi ja alkoi liikuttaa kättänsä ja tuli tuli hänen käden luokseen. 'Apua! Apua sammu sammu, perkele sammu!' Hameväkinen kiljui itsekseen ja tuli sammui ja ei jättänyt mitään kädenjälkiä paitsi, että puu oli pikimusta. 'Mitä vit....'

Mr. De Pleur
Tilanne muuttui nopeasti huvittavaksi, kun tilanteeseen rientänyt vaaleahiuksinen sai sysättyä minut sivuun, ja vielä kaadutettua maahan. Pieni hymähdys karkasi huulieni välistä, sillä tilannetta ei tietenkään auttanut aviopuolisoni kiusoittelut. Pysyin vaiti, sillä en halunnut synnyttää muita tunnekuohuja teinien sisällä, mutta lopulta näyttikin siltä, että punapäinen tottui ajatukseen minusta. "kutakuinkin kyllä", vastasin pienen hymyn kera, ja hieroin käsiäni hetken yhteen, jolloinka ne puhdistuivat. Pääsin lopuksi ylös omin avuin - ei sillä että kukaan olisi apua tarjonnutkaan -, mutta kuuntelin sitten punatukkaisen pyynnön ja hymyilin. "Luottaisitko arviointikykyyni ja seuraisit vaimoani, Rheaa?", kysyin neidolta, joka oli aikasemmin itkenyt muille näkymätöntä sutta. "Tule vain", vaimoni pyysi mahdollisimman ystävällinen hymy huulillaan, ja ojensi kätensä. "Mistä sinä siihen tupsahdit?", kysyin Rhealta kulmat osaksi kurtussa. "Hieno nainen ei koskaan paljasta temppujaan", hän vastasi virnistäen. Rhea tarttui reippain ottein punatukkaisen käteen alkaen johdattelemaan tätä sisätiloihin (?). Käännyin siinä samassa paikalle ilmestyneen naisen suuntaan ja hymähdin. "Sinä et taidakkaan olla pyrkimässä oppilaaksi, ethän?", kysyin hymyillen. Pian kuitenkin silmääni iski samainen blondi tuikkaamassa puuta tuleen, jonka olin aikaisemmin nähnyt rientävän paikalle kuin kissa konsanaan. "Odotatko pienen hetken?", kysyin ikään kuin mitään vakavaa ei olisi sattumassa ja hymähdin perään. Mitään vastauksia en tosin jäänyt odottelemaan, sillä nuoremman neidin sekoilut veivät kaiken huomioni. Tarmokkaalla tahdilla etenin vaaleaverikköä, joka kökki palaneen puun alla. "Hallitsemattomana saat vielä kaikkien huomion itseesi", tokaisin osaksi leikillä.

#Rhiannon

'Hemmettien hemmetti...' ruskea silmäinen mumisi ja alkoi taas tuntea jonkin sortin hyväilyä sisimmässään. 'Turpa kiini. Et tiiä miltä tuntuu, kun yhtäkkiä jotain tapahtuu tunteittesi perusteella. Ja se äskeinen oli reaktio.' Vaalea hiukssinen hymähti. 'Tiedätkö miltä tuntuu valehdella omille vanhemmilleen? Tiedätkö, että et voi kertoa heille mitään, koska olisit sitten mielisairaalassa!' Hameväkinen sanoi ilman mitään tunteita paitsi että toinen puu syttyi palamaan. 'Hups.' Hameväkinen sanoi ja puu sammui. 'Tätä varten tulime tänne harjoitelemme voimiamme.' Neito sanoi ja tunsi vielä syvempää halua imaista tämä hyväilevä tunne sisäänsä. Se ruokki häntä ja hän yritti tyhjentää sen kokonaan, mutta tuntui, että osa hänestä hylki sitä tunnetta. Rhi tunsi itsenä taas hyväksi. Hän hymyili. 'Olen Rhiannon Myrna Grant.' Hameväkinen totesi ja ojensi kätensä kättelyyn. 'Anteeksi tökkäilyni. Huono aamu.'