RP ✄ I feel free when I see no one

Louise
En nosta päätäni polvistani vaikka kuulenkin jonkun tulevan. Tulijakin haluaisi oksentaa, yllätys yllätys. "Irti minusta!" Tiuskaisen hoitajalle ärtyneenä ja olen juuri riuhtaisemassa kättäni irti tämän otteesta, mutta hän irroittaakin sen itse. Kierrän käteni tiukemmin ympärilleni miehen käskystä huolimatta. "Mielestäni hän hengittää yhä", nyyhkäisen hiljaa. "Ole kiltti ja soita apua", kuiskaan ja nostan katseeni mieshoitajaan, joka nähtävästi päätti huutaa tantakin hautajaisia juhlistamaan. Lasken katseeni pojan tasolle. En olisi kyllä edes uskaltanut pelätä tällaista. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Kylie
Pyyhkäisin otsaani nopeasti ja katsoin edelleen housuväkistä. Nyökkäsin hänen ehdotukselle hitaasti. Pian kuului tutun neidon ääni, ja pääni kääntyi heti siihen suuntaan. Milo lähti kuin leppäkeihäs äänen suuntaan, kuten myös minäkin. Juoksin tutulle autotielle asti ja hidastin juoksuani. Muutamien metrien päässä huomasin kaksi tuttua neitoa, ja Claytonin. Hölkkäsin heidän luokse ja järkytyin huomatessani verisen ruumiin. Aloin hädissäni kaivella taskuja, mutta olin unohtanut puhelimeni laitokselle. Tuhahdin hiljaa ja nostin katseeni takaisin muihin.

Adalia
Seisoskelin tien varrella ja odotin, jospa tantta tulisi, mutta tulikin aivan joku muu kuin hän. Housuväkinen tarrasi Louiseen ja komensi minut pois ruumiin luota. Astelin taakse päin Norrisin vierelle. Tuttu tantta tuli pian luoksemme ja katsoin häntä oudosti, kun tantta yritti epätoivoisesti etsiä puhelinta taskuistansa. Vilkaisin nopeasti vaaleaverikköön ja sitten puolikuolleeseen.

/Noin nyt on luettu kaikki. :'D Mutta onko nuorilla edes mahdollisuutta käydä tuolla voodoopuodissa? :'D

Milo Kevin Clayton
Minulle alkoi kasaantumaan paineita, sillä yksi hiillosti edessäni, kaksi muuta takanani ja laitosta pyörittävä hoitaja laitoksessa. "Minä yritän", mumisin pienehkölle neidille ja siirsin hänet sivuun. Tahdostani riippumatta kyykistyin ruumiin vierelle, mutta laitoinpahan toisen käteni suuni suojaksi. Vilkaisin ruumiin läpi, ja vapaalla kädellä yritin taistella itselleni puhelimen kouraan. Puhelimen etsiminen tuntui kuin hidastetulta, mutta sain lopulta sen otteeseeni ja näppäilin hätänumeron siihen. Puhelin soi, ja minä hiljenin odottamaan toisen pään vastaavan. Pian lohduttava naisääni vastasi puhelimeen ja minä aloin ladella näkyä, osoitetta - mutta tilannetta minun oli vaikea selittää. Nainen sai tarpeeksi tietoa puheestani, lähetti ambulanssin sekä poliisin ja pyysi pysymään langan päässä. Laskin puhelimen ruohikolle ja käänsin katseeni neitosiin. "Onko teillä mitään hajua kuka tämä sälli lienee?", kysyin ilme hätkähtämättä ja yritin pysyä niin virallisena vain kuin tässä tilanteessa kykenin.

ja sossu sanotaanko nii et oha niil mahdollisuus päästä/ käyä/ mennä sinne mut se edellyttää vaa sen et ne pääsee keskustaa :Dd
koska nehä voi löytää sen puodi puolvahingos, tai tietää siit entuudestaa tai kysyy joltaki jne että juu mahdollisuuksii on juu

Louise
En voi muuta kuin odottaa, että hoitaja saisi apua paikalle. Hengitän raskaasti. Kuuntelen miehen sekavaa selontekoa hätäkeskuksen virkailijalle (?). Tuijotan maassa makaavaa ystäväämme. Tuntuu hassulta, että tapasimme hänet Adalian kanssa vasta eilen. En edes tiedä voinko sanoa tuntevani häntä hyvin. Piakkoin mieshoitaja saa kuin saakin värvättyä apua. Nostan vaitonaisena katseeni virallisen oloiseen mieheen. "Hänen nimensä on Forrest ja hän on.. tai oli laitokselta", vastaan kuiskaten. En edes tiedä kuulivatko hoitajat, mutta se on minulle se ja sama tässä tapauksessa. Tunnen itseni säälittäväksi pikkulapseksi. En vain osaa käsitellä asiaa. "Miksi muuten edes vaivaudutte?" kysyn aidosti kiinnostuneena mieshoitajalta. "Luulin, että antaisitte hänen kuolla", lisään vielä perään.

/Okei. :'D Eli jos esimerkiksi minun hahmoni menee keskustaan niin voin mennä tuonne voodoopuotiin? :'D C:

juu voit mennä ja rooliks jansku eka vai? :Dd

//Kipasen syömään :'D

Oukkee :Dd

Kylie
Katsoin huolestuneena maassa makaavaa poikaa kuunnellen samalla Milon hätäistä selostusta virkailijan kanssa. Käänsin päätäni pienikokoisen tyttöä kohti, ei sillä että itse olisin mitenkään pitkä. "Forrest..", totesin hiljaa ja mietin. En ole häneen törmännyt, mutta nimi oli tuttu. Hieraisin otsaani hermostuneena. "En ole samanlainen kuin ne muut hoitajat", sanoin hiljaa vaaleaverikölle. Toinen neito pysyi vain hiljaa katsoen muita.

Milo Kevin Clayton
Nousin pois kundin tasolta, sillä hän alkoi riipimään minua pikku hiljaa. Kuuntelin neitiä nyökyttäen päätäni, joka toisen sanan kohdalla. Todellinen herätys kuitenkin oli sana laitoslainen. Jos jätkälle oltaisiin tehty minkäänlaista pahaa täällä, ja selviäsi, että minä vein hänet ensiapuun minulle kävisi kaltoin. Laitoksen juttuja, kun ei saanut levitellä koko kansan tietoon - luki ihan työsopimuksessa. "Voi hemmetin hemmetti..", murahdin hiljaa ja käännyin selin tytteliin. Nyt minun piti tehdä päätös, joka olisi ratkaiseva tekijä tulevaisuutta ajatellen. "Siis tuo maassa makaava sälli on yksi sinunlaisiasi?", kysyin varmistaakseni asiaa ja käännyin salamana vaaleaverikön suuntaan. Pääni oli tarpeeksi sekaisin jo aikaisemmasta, ja nyt vielä tämäkin.

ACE istui puiselle monta kertaa uudelleen maalatulle tuolille, joka oli tullut hänelle tutuksi jo laitoksen ekoina päivinä. Naishoitaja Ann istui samalla omalle tuolilleen pöydän toiselle puolelle. Hän antoi katseensa käydä toimistossa niin kuin tämä olisi jotenkin uutta hänelle. Nuorukainen oli sillä välin ottanut kuulakärkikynän hoitajan pöydältä ja alkanut räplätä sitä. Nappisilmäinen tiesi, ettei näiden neljän seinän sisällä mitään pahaa keskusteltaisi - Ei näin tutulle laitoslaiselle. "Kuten varmaan tiedät pyysin sinut sisälle, sillä halusin jutella sinusta", naishoitaja selitti pieni hymy huulillaan. Toiseltaan nimeltään Ryker osui oikeaan. "Mikäs siinä sitten", nuorimies vastasi ja laski kynän takaisin pöydälle. Hän suoristi selkäänsä ja istui tuolilla niin kuin siinä kuuluisikin istua - Eihän yhdeksäntoistavuotias jaksanut tapella vastaakaan niin kuin pieni ipana. "Niin kuin varmaan tiedätkin emme voi pitää sinua täällä ikuisuuksia, ja olet jo siinä iässä, että pääset pian pois", Ann aloitti edelleen hymyillen. Gibbsin esikoinen kuitenkin menetti ryhtinsä ja hautautui tuoliinsa, sillä hän tiesi, että tästä tulisi pitkä juttutuokio.

Adalia
Vilkaisin nopeasti Louisea ja kuulin mieshoitajan kysymyksen. Päätin vastata siihen. "Yksi meidänlaisista. Kyllä", sanoin hiljaa ja toivoin että mies kuulisi sen. En usko, että Louise tietää yhtään sen enempää kuin minäkään, mutta Matt saattaisi tietää jotakin. Pysyin hiljaa, enkä maininnut Mattista mitään, sillä uskoakseni mieshoitaja ei olisi täällä, jos Matt olisi vielä vapaalla jalalla.

Louise
Hymähdän naishoitajan puheille. "Uskon tuon vasta sitten, kun hän on turvassa", vastaan vaisusti. Seuraan katseellani miehen liikkeitä - taisi sitten hän vain panikoi, aivan sama minulle. Yhtäkkiä jätkä kääntyy nopeasti minun puoleeni. Sisälläni kuohahtaa kiukku kuullessani hänen sanansa, mutta pidän kuitenkin pääni kylmänä, sillä raivoaminen ei auttaisi nyt yhtään. Nousen istumaan polvilleni jääkylmällä asfaltilla. Kuulen Adalian vastaavan miehen kysymykseen, mutta minun on silti pakko päästää omatkin ajatukseni ilmoille. "Tarkoitatko, ettet voi sen takia pelastaa häntä tuosta? Koska hän on laitokselta?" kysyn hillittyyn äänensävyyn. Pelkään vastausta liiaksi, minkä vuoksi katseeni harhailee Adalian ja Forrestin välillä.

Milo Kevin Clayton
Hieraisin naamaani, ja kirosin itsekseni. Käteni kuitenkin lipsuivat takaisin reisieni vierelle, kun neiti kysyi kysymyksensä äänensävyyn, mistä itse en henkilökohtaisesti pitänyt - tai ainakaan tällaisessa tilanteessa. Nostin vapaat käteni tyttösen käsivarsille ja riehtaisin hänet ylös maankamaralta (?). "Mikä on nimesi?", kysyin vaaleaveriköltä ja katsoin häntä suoraan silmiin melkeinpä raivon vallassa. Ruumis tai paikalle rientävä apu ei enää vaivannut mieltäni - ainakaan samalla tavalla kuin pienehkön neidin kysymys.

Louise
Mies selkeästi näkee vapaudekseen vain riuhtaista minut ja alkaa kysellä nimeäni. Tuijotan hoitajaa silmät huvittuneisuutta palaen. "Arvasinhan minä. Olette kaikki vain hulluja", tokaisen neutraaliin sävyyn. En oikeastaan edes yllättynyt miehen reaktiosta. "Anna tulla. Hakkaa, raiskaa, hauku, lyö minua", latelen kaikki asiat, joita hoitajat ovat minulle parin vuoden aikana tehnteet: "Olenhan vain alaikäinen tyttö, jota on helppo rangaista." Suunnitelmanani olisi yhyttää herrasmies poliisin ja ambulanssien nähden itseteossa, mutta katsotaan onnistunko. "No, Hercules, mitä odotat? Enhän minä tästä karkaa", sanon vakavana. Minua ei jaksa edes kiinnostaa, aikooko hän todella tehdä mitään minulle. "Ja nimeäni en sinulle koskaan kerro."

Kylie
Kuuntelen kaikkia kolmea tarkkana. Katsoin Miloa ja hätkähdin, kun hän tarrasi nuoreen neitoon. "Clayton päästä irti hänestä! Ellet halua joutua vaikeuksiin, jos poliisi tulee paikalle", sanoin alun hieman kovaäänisesti, mutta en sentään huutanut ja lopun taas hiljaa. Nuorempi tummaverikkö säikähti kovaäänisyyttäni. Laitoin käteni puuskaan, sekä astuin lähemmäs kaksikkoa. "Rauhoitu", tokaisin miehelle, vaikka housuväkisestä näki, että hän suoraan sanoen kiehui raivosta.

Milo Kevin Clayton
Katsoin neitiä hyvin pitkään nimenomaan silmiin. Pieni turhautunut naurahdus karkasi huulieni välistä, kun hän haukkui kaikki hoitajat hulluiksi, ja lateli pitkää listaansa minulle. Ennen kuin kerkesin mitään tekemään Britt sotkeutui juttuumme mukaan. Tuhahdin vihoissani, otin takapakkia ja päästin irti neidistä. Astelin kauemmas kolmikosta lähemmäksi ruumista, käännyin selin heihin ja virnistin hullun lailla, "Can't keep my hands to myself". Päätin antaa itselleni aikaa rauhoittumiseen, ja niinpä hiljenin silmänräpäyksessä. Hullu virne tosin pysyi huulillani.

meen syämää ja luovutan konee siskolle :Dd ;(((

Louise
En tiedä pitäisikö minun olla huojentunut vai pettynyt siihen, että mies päästikin minut vapaaksi. Hieraisen jomottavia käsivarsiani ja katsahdan nopeasti naishoitajaan. En vaivaudu sanomaan enää mitään. Tuijotan tienpäätä tuskissani. Kunpa apu olisi jo perillä, ajattelen. Palaan takaisin paikalleni Forrestin viereen, mistä minut jo kerran riuhtaistiinkin pois. Etsin Adaliaa katseellani, ja pian löydänkin hänet. Haluan vain pois. Voisin juosta takaisin metsään, mutta ei se mitään hyödyttäisi. Hipaisen pojan verisiä, joskus niin eloisia kasvoja. "Mitä tapahtui? Teitkö sen tahallasi?" kuiskaan päässäni pyörivät kysymykset niin hiljaa, että tuskin kuulisin niitä itsekään ellen tietäisi sanovani niitä.

Onks tääl ketää

//Juuh

Jee

MOI SOSSU