RP ✄ I feel free when I see no one

/Hei. C: :'D

MMOI C:

//Yhtenä päivänä täällä oli paljon puhetta ja nyt taitaa olla taas sellaisen kahen viikon tauon aika? :'D

Eikä mitää :Dd

✄ LOMAKE ✄

✗ Nimi: Blair Caitlin Hayden ✗
✗ Ikä: 17 ✗
✗ Sukupuoli: Naiselta vaikuttais, ellen nyt täysin erehdy ✗
✗ S.s: Hetero✗
✗ Luonne:Blair oli hyvin pieni ja hiljainen saapuessaan Turvakodon helvetilliseen laitokseen, mutta jo muutaman kuukauden sisällä tämä pieni neitokainen kasvatti suuren suojamuurin itsensä ja muun maailman väliin. Haydenin viides lapsukainen ei oikeastaan tarkoita pahaa muille, mutta tiuskimisesta ja piikittelystä on tullut hänelle suorastaan tapa. Tyttö ei luota mihinkään eikä keheenkään ellei joku todella osoita hänen ennakkoluulojaan vääriksi.  ✗
✗ Historia: Blairin vanhemmat eivät oikeastaan koskaan halunneet majoittaa tyttöä kattonsa alla. Niinpä heti kun vain oli mahdollista sai neitokainen heittää hyvästit kodiksi kutsumalleen rakennukselle ja siirtyä ihanaiseen Turvakotoon. ✗
✗ Muuta: Kuten sanottua, toiselta nimeltä Caitlinillä on neljä sisarusta, kolme vanhempaa veljeä ja isosisko. Blair ei oikeastaan koskaan tullut toimeen muiden sisarustensa kanssa, mutta vanhin veli oli hänelle hyvin rakas. Tyttö onkin hieman katkera siitä, ettei veli koskaan tullut hakemaan häntä pois Turvakodosta vaikka niin lähtöpäivänä lupasikin. Blair on 168cm pitkä ja omaa luonnostaan punertavat hiukset.  ✗

✝ MINILOMAKE ✝
✗ Blair Caitlin Hayden✗ 17 ✗ Iinesankka (ehheh)✗ Hetero ✗

http://aijaa.com/tWyiTv

mitäää jätkähä o paikalo.o

PODDY mk oot:Dd

Milo Kevin Clayton
Katseeni kävi jokaisessa, vaikka pimeää olikin. Ensiksi se siirtyi paikan hiljaisimpaan ja kummallisimpaan neitiin. Hän kirjaimellisesti vain kökki tämän ärhentelijän vieressä, ja muistutti kaukaisesti lahnaa. Seuraavaksi se siirtyi itse riitapukariin, jolla näytti olevan läheiset välit ruumiiseen - kysymys kuuluikin oliko neidillä tapana harrastaa nekrofiliaa. Katseeni laski sitten itse tapahtuman kruunuun, tähän niin oletettuun Forrestiin. Vaikka jätkä olikin ruhjeinen ja verinen (?) ärhäkkä ei vaikuttanut perääntyvän hänen luotaan - kumma kyllä (?). Viimeiseksi katseeni vaelsi Brittiin, ja siihen se sitten jäikin. Ambulanssin sireenit hätkähdyttivät minut ajatuksistani, ja niinpä autoistaan kiirehtivät "ammattilaiset" riensivät apuun (?). Otin hieman takapakkia, sillä minulla oli vielä muutakin suunnitelmaa täksi illaksi.

Louise
En tiedä mitä tehdä, joten minä kai sitten vain odotan. Huomaan mieshoitajan pälyilevän katseen, mutta jätän sen omaan arvoonsa. Naishoitaja tuntuu vain seisovan paikallaan, kuin ei tietäisi mitä tehdä - ei se mitään, ei meistä kukaan muukaan. Kuulen ambulanssien saapuvan, minkä johdosta siirryn etäämmäs mieshoitajan esimerkkiä mukaillen. Astelen Adalian viereen hiljaa. "Oletko tavannut noita hoitajia ennen tätä hössäkkää?" kysäisen kuiskaten, etteivät muut kuulisi. Itse en ole koskaan noita kahta nähnyt, mikä herättää pientä epäluuloa. Toisaalta, kuka nyt hoitajista luotettava olisikaan, mutta kuitenkin. Seurailen "ensiaputyyppien" tekemisiä odottaessani vastausta. Katsahdan nopeasti laitoksen hoitajiin, mutta käännän kuitenkin pian katseeni takaisin Adaliaan. Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin haluaisin vain olla pienessä Turvakodon tarjoamassa huoneessamme tämän pimeän metsän sijasta.

khyl mä oon tääl

//Niin näyttäsit olevan :'D Mut hei niin taisit hyväksyä ton mun ukkelin ni voisin varmaa täs samal roolasta sit silläki? :'DD

juu roolase ihmees:Dd

//Oks sil ketää huoneparia tai duunia ku sil vois varmaa alottaa?

ei olis mittää kummempaa duunii muutku huoneide siivoomine + voit ottaa ny poikkeuksellisest sossun uude hahmo huonepariks (?) :Dd

Kylie
Odottelin sireeniäänen lähentyvän. Hetken päästä Ambulanssiautot saapuivat ja veivät nuorenmiehen auton takakonttiin. Siirsin katseeni Claytoniin. "Voin mennä Forrestin mukaan, jää sinä tänne", sanoin ja lähdin ambulanssia kohti. Hyppäsin auton takakonttiin ja istuin yhdelle penkille, tai miksi sitä itse haluaakaan sitten kutsua.

Adalia
Kökin paikoillani hiljaa sanomatta mitään. Katsoin kun Louise tuli viereeni kysyen minulta jotain. "En ole koskaan nähnyt heitä", sanoin hiljaa neidolle ja katsoin häntä. Piakkoin ambulanssit tulivat, veivät Forrestin autoon ja tantta lähti perässä. Ambulanssit lähtivät pois, ja jäi vain minä, Louise ja mieshoitaja. Mitähän nyt tapahtuu? Nytten varsinkin istuisin mielummin Turvakodon huoneessamme ja istuisin sängyllä.

Blair
Kierrän oranssin kynsilakkapullon korkkia kiinni. Kynsilakan pistävä haju ottaa hiukan päähän, mutten anna sen pahemmin haitata. Lasken putelin varovaisesti lattialle petaamattoman punkkani viereen ja astelen pienen käsipeilini luokse. Tutkin jonkin aikaa kasvojani - korjaan hiusteni asentoa ja muuta turhanpäiväistä. Lopetettuani lasken peilin takaisin lipastolle, nappaan mustan hattuni mukaan ja astelen huoneemme ovelle. Painan kahvan alas ja astun viileään käytävään. Portaikossa painan hatun oranssien kutrieni päälle ja suuntaan askeleeni kohti keittiötä. Pysähdyn kuitenkin äkisti, kun joukko hoitajia pyyhältää ohitseni kuin tuli nuolisi heidän kalliita persuksiaan. "Että sellasta", mutisen itsekseni ja jatkan matkaani pahimman ruuhkan kaikottua. Eräs hoitajista lyllertää luokseni yhtä viehkeän vihaisena kuten aina. "Tunnetko sinä heitä?" lyllerö huutaa päin naamaani. Tuijotan viehkoa neitokaista aikani, kunnes tajuan hänen odottavan vastausta. "Eh.. Helpottaisi varmaan, jos tietäisin keistä puhut", vastaan lopulta alistuneena. Olen yleensä kovaluontoinen, mutta hoitajille en uskalla ryttyillä - en vaikka maksettaisi. Lyllerö mutisee jotakin, josta en saa selkoa ja lähtee paikalta. Kohautan olkiani ja jatkan taivaltani keittiötä kohti.

HOI KAIKILLE! HUONEPARIT VIELÄ KAIKILLE MUISTUTUKSEKSI!!
HUONEPARIT:
Forrest & Maddy
Adalia & Louise
Rosalie
Blair & Ace

//Kuulostat iha silt meiä mussanopelt :'D "Hoi kaikki!"

.-. :DD kuka kerto;)

//Iha ite hokasin (;
///Mut meikäläinen kaikkoaa nyt, kattelen sit aamul onks tääl tapahtunu mitää c: :'D

Okke :Dd ;( Morrooo matti meikäläine :Dd

Remy Otis Hanikie
Radio jumputti Bruno Marsia kuin viimeistä päivää, vaikkei maanalainen antenniyhteys ollutkaan mikään kehumisen arvoinen. Kuulin Ezoran kolistelevan takanani, ja silmäni nyt kai vain olivat tottuneet vilkaisemaan kaikkea mikä liikkui. "Voitko uskoa, että nuo tuolla jopa pitävät tätä hyvänä?", totesin huokaisemalla, ja jatkoin hyllyjen parissa touhuamista. Tätini naurahti makeasti ja kääntyi katsomaan minua - tai ainakin siltä se tuntui niskavilloissani. "Ehkä pelkäät vain oman miehuutesi puolestasi", hän aloitti ja purki tullutta lastia, "Tuo mies sulattaa sydämiä. Sitä hän vain on". Tuhahdin naiselleni ja virnistin perään, "Niinhän sinä luulet". Ezora toi muutaman purkin hyllylle, joita en ollut edes vielä käsitellyt. "Jos kerran pystyt parempaan niin ole hyvä vain", nainen uhosi viekas virne kasvoillaan ja pyyhelsi huoneeseensa, "Mutta teehän työsi ensin loppuun niin minun ei tarvitse". Pyyhkäisin hyllyjen pölyt pois ja pyöräytin silmiäni. "Pidä kiirettä ensimmäinen asiakas on täällä kymmenen minuutin kuluttua", Ezora hoputti viekkaan suloisesti. Jokin esti ajatuksenkulkuni, minkä johdosta työni jälki näytti kamalalta ja vielä kaiken huipuksi eräs haperolle hyllylle nostettu lasipurkki pääsi putoamaan. "Mikä se oli!?", nainen kysyi vakavoittuen ja oli tulossa jo luokseni, kunnes kielsin häntä. "Ei mikään radio vain rähisee omiaan", vastasin mumisten. Potkin lasinsiruja sivuun ja vilkaisin purkissa lukenutta lappua, "Samael". Kaiken kakun kirsikaksi purkki ei vain hajonnut vaan näemmä sen sisällä lymynneet molekyylit pääsivät ja karkasivat kuin savuna ilmaan - savuahan se ei ollut vaan sinisen ja valkoisen sekoitelma kirkasta ilmaa. Katsoin siruja kulmat koholla ja riensin odottavaisen tädin luokse, "Tullaan".

Milo Kevin Clayton
Ambulanssi oli kaikonnut yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Nuori jätkä oli nostettu hetkessä baareille ambulanssin takaosaan, ja Britt oli mennyt sen mukana. Paikalle jäi enää tuo kirotun poliisiauto, josta minun piti tavalla tai toisella päästä eroon. Toinen konstaapeli asteli luokseni, mutta minä sen sijaan siirryin hameväkisten seuraan. "Jos teitä ei haittaa niin vien nämä kaksi tilanteesta järkyttynyttä nuorta koteihinsa ja palaan sitten asiaan?", ehdotin vanhalle miehelle, ja hänelle näemmä kävi järjestely - vai miksi muuten pään nyökyttely? Laskin armeliaat käteni hiljaisemman neidin olalle, ja passitin liikkumaan jalka toisen eteen. "Sinä myös", totesin neidille, joka oli aiemmin kiehnännyt ruumiissa kiinni. Varauduin kaksikon oikutteluun jo etukäteen, minkä takia olinkin kutsunut hätäpuhelun ohella hieman apujoukkoja - tai varajoukkoja, jos sitä siksi kutsuisi.

Louise
Seuraan tilannetta ymmälläni. He vain lastaavat jätkän autoon ja naishoitaja, tantta, miten vain hyppää kyytiin. Kuulen Adalian vastaavan, ettei hänkään ole nähnyt hoitajia ennen. Kohautan vain olkiani vastaukseksi. Mieshoitaja, jonka kanssa olemme jääneet kolmen näyttää jokseenkin vaivaantuneelta (?). Tuijotan konstaapelia avuttomana. Tämä olisi tilaisuuteni. Käännän äkisti päätäni mieshoitajaan tämän ilmoittaessa, että hän voisi viedä meidät kotiin ja tulla myöhemmin takaisin. Sen sanottuaan hän lähtee työntämään meitä pois. "Ei hän oikeasti tule takaisin saati vie meitä kotiin! Ei meillä ole sellaista!" huudan minkä keuhkoni enää sallivat. Yritän rimpuilla miehen otteesta, mutta turhaan (?). Lopulta luovutan ja alistun kävelemään suhteellisen kauniisti hoitajan otteessa.

/Hei. C: :'D