Where the lunatics goes?

Marinette
Ruskea silmäinen katsoi nuorta herraa silmiin. 'Kiitos.' Hameväkinen sanoi hiljaa pieni hymy huulillaan. Nuorukainen selittää paperitöistä ja hameväkinen nyökkää. 'Selvä. Ja kutsu vain Mariksi' Neitonen naurahti ja seurasi miestä. 'Kiitos' Marinette sanoi Jeromelle joka piti ovea auki. Hameväkinen siirtyi istumaan tuolille.

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Katsahdin neitiä ja hymähdin. "Pitänee pitää tuo mielessä", vastasin hymähdyksen kera. Oli outoa, etten ollut nähnyt Timothya hetkeen. Yleensä hän tulisi jokaisella käytävällä vastaan, mutta nyt hän oli kuin kadonnut. Kaarsin kulman takaa ja siellähän se toimistoni ovi jo näkyi. Astelin oven tykö ja kaivoin avaimet taskustani. Laitoin avaimen lukkoon ja käänsin sitä, kunnes kuului "naks". Heitin avaimet takaisin taskuuni ja työnsin oven auki. "Tervetuloa vastaanotolleni, Mari", totesin hymyillen ja astelin työpöytäni taakse neiti perässäni (?).

MIREYA ei ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa ja minne häntä oltiin viemässä. Kaikki vain tuntui jotenkin epärealistiselta hänelle. Minne tummaverikön velikin oli jäänyt? "Meidän täytyy hakea Maksim, emme voi jättää Maksimia..", kaunotar mumisi hiljaa ja vilkuili taakseen. Toiseltaan nimeltään Dinah katsahti kummissaan miestä, joka tuli ikään kuin hakemaan kaunotaren pois. "Minne minua ollaan viemässä?" hän kysyi varovasti, mutta koska kukaan ei vastannut prinsessan kysymykseen hän raivostui, "MINNE MINUA VIEDÄÄN?!" Neitokainen yritti parhaansa ja rimpuili minkä kerkesi, mutta vartija vain tiukensi otettaan. "MAKSIM, MAKSIM ON SYYPÄÄ KAIKKEEN.. HÄN PAKOTTI MINUT TEKEMÄÄN KAIKKI NE JUTUT!" tummaverikkö räyhäsi juuri ennen kuin hänet heitettiin eristysselliin.

MAKSIM auttoi hamehelmaista nostamalla itseään ylös. Nuorukainen oli edelleen hieman häkeltynyt tapahtuneesta. Hän seurasi naista ja yritti keskittyä tämän sanoihin. Lyhyesti vain Maxin keskittyminen kuitenkin herpaantui ja hän ajautui tutkailemaan psykologin ulkoisia piirteitä. Hamehelmaisella oli suloisesti leikatut lyhyet hiukset ja kasvoja kehystävät silmälasit. Hän vaikutti oikein pätevältä. "Niin mitä sanoitkaan?" toiseltaan nimeltään Devan kysyi poissaolevana ja avasi hiuksensa pois nutturalta. Nuorukainen laittoi pompulan huuliensa väliin ja puri sitä, jottei se päässyt putoamaan. Samalla hän selvitti sotkuiset hiuksensa päättäen jättää ne auki. Seitsemäntoistavuotias laittoi pompulan ranteeseensa ja katseli seiniä koristavia tauluja. "Minne olimmekaan menossa?" Husseyn kaksonen kysyi kulma koholla ja käänsi hetkellisesti katseensa psykologiin.

/Hei kaikki! C: Pitkästä aikaa taas täällä. :'D

MOIMOIMOIMOI O.O

Jesse Brett Woodbury x 23 x miös x h-e-t-e-r-o x henkilökuntaa, vartija x http://aijaa.com/6JnW4G
// Siin se ny o :Ddd

Priya Odette Evans
Nuorukainen vaikuttaa hiljaiselta, mikä oikeastaan sopii minulle paremmin kuin hyvin. Saattelen (?) poikaa käytäviä pitkin kohti toimistoani. Yllätyn positiivisesti, kun hän päättääkin puhua. "Kysyin vain, että jäikö sinulta jotakin sanomatta, mitä olisit kenties halunnut kertoa", hymyilen ammattimaisesti keventääkseni nuoren oloa. Toimistoni lasiovi näkyy vihdoin käytävän päässä, minkä ansiosta voin huokaista helpotuksesta. Herään ajatuksistani pojan toisen kysymyksen kohdalla. "Meidän täytyy käväistä toimistollani, jotta voisit hieman kertoa joitakin taustatietoja itsestäsi", vastaan lempeästi, "jos olet siis valmis siihen. Sinun ei todellakaan vielä tarvitse, jos et halua." Päästän otteeni pojasta (?) avatakseni toimiston oven. "Peremmälle toki", pitelen ovea auki, jotta potilas pääsisi sisään.

//Ihanaa nähä suaki, Sossu c: :'D

MORROOOOO

//HEEEEIII

Jesse Brett Woodbury
Katselin aulatiloja huokailen. Vaikka olinkin tietoinen työstäni ja mitä siihen sisältyi en ollut ajatellut sitä ihan näin tylsäksi. Toisaalta enhän minä kauaa täällä olisikaan, ehkä pari kolme kuukautta. Toinen silmäni oli painumassa kiinni, kunnes jotakin oikeasti oli tapahtumassa. Joku hullu mumisi itsekseen asioita ja lyyhisyi lopulta kasaan. Kävellessäni lähemmäksi neitiä nappasin radiopuhelimen takataskustani ja tiedostin tilanteen muillekin henkilökunnanjäsenille. "Nainen lyyhistynyt aulatiloissa, noin parikymppinen ja vaikuttaa saaneen kohtauksen", selitin radioon ja nostin sitten sormen liipaisimelta, niin ettei radiopuhelin enää äänittänyt puhettani. Sen jälkeen käänsin neidin kyljelleen ja koitin pulssia kaulan kohdilta. Siihenhän ne minun taitoni sitten loppuivatkin. "Hei! Herätys", totesin kohtauksen saaneelle tyttelille ja yritin saada hänet takaisin "luoksemme".

Evie Reed
Yritän painautua parhaani mukaan lattiaa vasten - tätä menoa voisin helposti mennä siitä vaikka läpi. Hengitykseni on epätasaista ja koko kehoni tärisee ahdistuksesta. Hetken kuluttua kuulen epämääräistä ääntä läheltäni. En uskalla katsoa tulijaa, joten hautaan kasvoni lattian ja käsieni välimaastoon. Yhtäkkiä joku kääntää minut kyljelleni. "Älä koske!" vastustelen minkä jaksan. Kierähdän selälleni nähdäkseni tulijan. "Ethän satuta minua? Ethän ole hänen palkollisiaan?" ladon kysymyksiä ääni väristen kyynelten valuessa pitkin poskiani. "Ethän kutsu tohtoria?" sanat vain lipsahtavat vaaleanpunaisilta huuliltani.

Jesse Brett Woodbury
Katsahdin tyttöä olkiani kohauttaen. "Eipä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin viedä sinua tohtorin luokse", vastasin ilme peruslukemilla ja lisäsin perään, "Sori." Sen enempää välittämättä neidin sanoista nostin hänet ylös ja huolehdin vielä sen verran, ettei hän päässyt putoamaan lattialle toistamiseen. "Joten kerrohan kuka psykologisi on niin päästään kaikki helpommalla", sanahdin vakavana ja katsoin neidin silmiin.

Evie Reed
Ilmeeni muuttuu epätoivoiseksi. Yritän vastustella miehen otteesta, mutta onnistumisprosenttini oli muutenkin surkea (?). Yritän repiä itseäni irti vielä kerran miehen kysellessä psykologiani. "Mistä helvetistä minä hänen nimensä muistaisin?" ärähdän vartijalle. "Päästä jo irti!" huudahdan epätoivoisena. Riuhdon minkä jaksan, mutta miehen ote pitää (?). "´Boyd", huokaisen lopulta lähes kuiskaten. En halua olla tässä enää pidempään enkä oikeastaan tahtoisi eristykseenkään.

Jesse Brett Woodbury
Pelkäsin jo hetken, että minun olisi pitänyt oikeasti turvautua voimakeinoihin, mutta onneksi neiti sai muodostettua ihan sanojakin ja vastattua kysymykseeni. "Boyd? Jerome Boyd?" varmistin lähinnä itseni takia ja lähdin viemään neitiä tämän kyseisen miehen vastaanotolle. Otin radiopuhelimen jälleen hyppysiini, mutta ennen kuin olin kuuluttamassa mitään muille käännyin vielä tytön puoleen, "Ja nimesi olikaan..?" Odotin neidin ensin vastaavan ennen kuin aloin säätämään mitään radiopuhelimen kanssa.

Evie Reed
Puhallan hiussuortuvan pois kasvoiltani vartijan varmistellessa nimeä. "Kuinkahan monta Boydia mahdat sitten tuntea?" tuhahdan miehelle. Vasta nyt huomaan kamalan päänsärkyni. Yritän painautua takaisin kasaan lievittääkseni kipua, mutta miehen ote ei anna periksi, jotta saisin painettua pääni alas (?). "Sattuu.. Hellitä", mutisen vartijalle. Vatsassani velloo eikä oloni ole muutenkaan kovin kaksinen. "Milloin hän tulee?" kysyn varovasti miekkoselta.

Jesse Brett Woodbury
Katsahdin kummissani neitiin, "Et vastannut kysymykseeni." Jatkoin tytön viemistä psykiatri Boydin vastaanotolle ja yritin saada hänelle muuta ajateltavaa, sillä todellisuudessa herra Boyd ei ollut tulossa meidän luoksemme vaan meidän piti mennä hänen luokseen. Asiaa ei auttanut ollenkaa se, että tyttö alkoi valittamaan kivuistaan. "Tulehan nyt", totesin ensimmäisen kerroksen portaiden alapäässä ja hellitin hieman otettani neidin.

Evie Reed
"Mitähän mahdoit kysyä?" käännän varoen päätäni vartijan suuntaan. Lähden vastahakoisesti miekkosen mukaan. "Kiitos", mutisen hänen hellittäessä otettaan minusta. Katsahdan turhautuneena rappusia. "Onko aivan pakko?" kysyn vaikka tiedänkin vastauksen varsin hyvin. Seuraan siis miestä yläkertaan (?) sen enempää vastaan panematta. Pitelen vasenta kättäni ohimollani astellessani miehen vierellä avojaloin.

Jesse Brett Woodbury
Vilkaisin olkani yli neitiä ja huokaisin. "Nimeäsi. Kysyin nimeäsi", vastasin niin kiltisti kuin pystyin, mutta koska en ollut kovinkaan luontaisesti kiltti ihminen vaikutin enemmänkin tympiintyneeltä. "Teen vain työtäni ja olisin hyvin kiitollinen, jos voisit vain tehdä niin kuin sanon", tuhahdin perään ja nousin portaat reippaaseen tahtiin. Lähdin kävelemään kohti tuttua ovea tyttö perässäni (?). Olin pian koputtamassa psykiatrin oveen, joka oli muutenkin auki. "Anteeksi häirintäni tohtori Boyd, mutta tämä eräs neiti väitti olevansa potilaasi", kerroin mahdollisimman virallisena. Jätin sitten neidin psykiatrin vastaanotolle ja lähdin kahvitauolle.

/Hei. C:

Evie Reed
Mulkaisen vartijaa. "Evie Reed", vastaan lopulta. Kuuntelen miehen jorinat puolella korvalla, mutta suurimman osan keskittymisestäni vie ympäristöni tarkkailu. Pian saavummekin jo tohtorin ovelle - mieleni tekisi oksentaa juuri nyt. Vartija esittelee minut tympääntyneeseen sävyyn ja häipyy. Vedän pitkään henkeä ja puhallan sen sitten hitaasti ulos. "Mutta hän taisi erehtyä henkilöstä ja minä voisinkin tästä lähteä häiritsemästä", yritän tuhoon tuomittua pakokeinoa. Käännyn siis kannoillani lähteäkseni huoneeseeni ottamaan loputkin lääkkeet piilostani.

//Heei C:

/Onhan täällä muitakin. C:

MOROROOOOOO

/Hei. :'D

/Mitä täällä on tapahtunut? :'D

//Öäh.. Mites sen kertois :'D Ei kai mitää sen kummempia

/Ai okei eli ehkä pysyn vielä mukana juonessa? :'D