Where the lunatics goes?

//Pysyt pysyt :'D Siis ku ei täs oo mitään ihmeempiä tapahtunu sun viime käynnin jälkeen ainaka mun mielest siis :'D

/No se on hyvä. C: :'D

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Juttelin vielä aikaisemman potilaani kanssa (?) ja ajatuksissani olin unohtanut ovenkin auki. Niinpä kesken luottamuksellisen juttelutuokion muuan nuori herra asteli huoneeseen mukanaan toinen potilaani. Olisin muussa tapauksessa ehkä suuttunutkin moisesta epäkohteliaisuudesta, mutta sitten kun tunnistin perässä tulleen potilaan olin pudottaa muistivihkoni. Nousin ylös tuolini syvyyksistä ja pyysin toista potilastani odottamaan ihan hetken. Kävelin toimistoni ulkopuolelle ja otin varovasti Evien kädestä kiinni. "Neiti Reed mitä teille on sattunut?" kysyin järkyttynyt ilme kasvoillani ja tutkin neidin kasvoja pitkään. "Haluaisitko kenties käydä hetkeksi maaten Evie?" kysyin vielä heti perään ja viittasin neidin heikkoon kuntoon. Ohjasin siis mitään miettimättä neiti Reedin toimistooni ja pyysin odottavaa potilasta lähtemään.

Evie Reed
Kiroan hiljaa mielessäni koko maailmankaikkeuden, kun Jerome tarttuu käteeni. Pakotan itseni katsomaan kallotohtoria silmiin hänen puhuessaan. "En minä tiedä. Se vain tuli", kerron kuin asia olisi aivan arkipäivää - tai minullehan se onkin, mutta niin. Kurtistan kulmiani tohtorin ehdotukselle. "Onko pakko?" kysyn tavanomaisen kysymykseni. Joka paikkaani särkee, mutta olisin paljon mieluummin mennyt huoneeseeni ja vetänyt kaikki lääkkeet kuin istunut Jeromen kanssa tämän pölyisessä toimistossa. Astelen tohtorin saattelemana peremmälle ja tällään takamukseni miehen lepotuoliin.

//Mun pitäs varmaan mennä nukkuun.. hyvää yötä ny teille c:

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Annoin itselleni hetken aikaa miettiä, mitä vastaisin Evien kaltaiselle neidille, joka tuskin halusi apuani, mutta sai sitä silti. Pyyhin lasieni linssejä paidan kulmaani ja nostin ne sitten takaisin silmilleni. "Jos teidän pitäisi vastata rehellisesti neiti Reed, onko mielestäsi näistä istunnoista mitään hyötyä sinulle?" kysyin pehmeästi kulmiani kurtistaen ja painoin muutaman sormen huulilleni. "Vai ovatko nämä vain hyödyttömiä keskusteluja kerta toisensa jälkeen?" Kävelin istumaan työpöytäni taakse ja vilkaisin sivusilmällä Eviestä annettuja papereita. Järjestelin pöydälläni lojuneita tavaroita hieman siistimpään järjestykseen, jonka jälkeen katsoin jälleen neidin suuntaan pieni hymynhäive huulillani.

ED. Öitä pikku paskiainen :DDD <33

Evie Reed
Istun lepotuolin reunalla, ja heiluttelen levottomana jalkojani. Kuuntelen hiljaa Jeromen puhetta, mutten osaa vastata hänelle. "Minä..", yritän aloittaa, mutta sanat jäävät leijumaan ilmaan, ja tohtori saa asiansa sanottua. Seuraan kallotohtorin järjestelyä vaitonaisena. "Kyllähän tästä kaiketi olisi apua", puheeni jää jälleen kerran kesken huomatessani tumman hahmon huoneen nurkassa. Olemukseni muuttuu levottomammaksi, mutta yritän peitellä sen. "M-mutta hän ei taida pitää siitä", jatkan varovaisesti, "siksi minun on täytynyt vältellä sinua." Katsahdan pelokkaana kohtaan, jossa hahmo oli viimeksi, mutta se on jo kadonnut. "Ja otin ne lääkkeet..", yritän sanoa tunnustuksen mahdollisimman nopeasti. Yhtäkkiä lopetan jalkojeni heiluttelun, ja päädyn vain istumaan siinä hiljaa, kuin odottaisin tuomiota kuolemastani.

MOROORROOOOO :DDD

MAKSIM käveli psykologin vierellä - Osaksi sen takia, että hamehelmainen sattui pitämään nuorukaista otteessaan. "Ei minulla taida mitään kerrottavaa olla", ruskeasilmäinen vastasi ajatuksissaan ja kohautti olkiaan vastahakoisesti. Toiseltaan nimeltään Devan tutkaili huoneen ovia ja mietti, mitä niiden takana piileksi. Ehkäpä jostain oven takaa löytyisi puro ja muutama puu tai jotain hieman näyttävämpää, kuten hindujumala Ganesha. Lyhyesti vain Max havahtui takaisin realistiseen aikaan, kun hamehelmainen alkoi selittämään siitä mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. "Mihin sinä tarvitset taustatietojani?" nuorukainen kysyi hölmistyneenä ja vilkaisi psykologia. Pienen hiljaisuuden jälkeen ruskeasilmäinen päätti avata suunsa, "Mutta jos se auttaa jotenkin niin ehkä voin kertoa asian tai pari." Husseyn kaksonen käveli psykologin ohi tämän toimistoon ja katseli ympärilleen. "Joten mitä minun kuuluisi nyt kertoa?" Maksim kysyi ilme neutraalina ja jatkoi tavaroiden tutkimista.

/Hei kaikki. C:

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Nojauduin hieman enemmän tuolin selkänojaa vasten ja korjasin lasieni asentoa. "Mutta haluatko mieluummin luovuttaa vallan jollekin, joka tekee pahaa sinulle kuin yrittää vastustella sitä?" kysyin kulma kurtussa ja nousin nojatuoliltani istuakseni lähemmäksi neiti Reedia. "Ellei sinun ole sitten tietenkin helpompi antautua tälle olennolle kuin pistää vastaan" lisäsin perään. "H-hetkonen", änkytin aivan kuin luu olisi juuri tarttunut kurkkuuni, "Mistä ihmeen lääkkeistä te puhutte neiti Reed?!" Pidin kirjaimellisesti kurkustani kiinni ja yritin vakuutella itselleni, että tämä oli vain tunne eikä tapahtumassa oikeasti. "Neiti Reed", sanahdin vakavoituen ja katsoin neitiä pitkään.

SOSSUUU O.O

/Hei vain. C:

Priya Odette Evans
Suljen oven jäljessämme, ja lähden astelemaan työpöytäni taakse. Istahdan pehmustetulle tuolilleni nuorukaisen puhuessa. "Jotta saisin selville esimerkiksi sen, kuka sinua hoitaa", tokaisen kulmat kurtussa, sillä en millään löydä kynääni. Vihdoinkin kuulakärkikynä osuu kätöseeni ja voin jälleen keskittyä täysin potilaaseen. "Istu toki", kehotan hajamielisenä pojan kertoessa minulle hyvin mieluisan seikan. "Kiitos, siitä olisi paljonkin apua", hymyilen pojalle. Testaan kynääni paperin oikeaan yläkulmaan, ja jään sitten odottamaan tietoja. "Kerro vaikka ensiksi koko nimesi ja sen jälkeen psykologisi", aloitan virallisena, "niin ja sitten jos haluat, voisit kertoa kuka se tyttö on."

Evie Reed
Lasken katseeni alemmas, jotta välttyisin Jeromen katseelta. Hieraisen levottomana niskaani keräillessäni rohkeutta kertoakseni tapahtuneen. "Muistatko, kun hait sen purnukan, jonka pyysin?" aloitan lähes kuiskaten. "No.. jätit sen siihen ihan tyrkylle ja sitten lähdit", soperran häpeissäni. Nostan jalkani tuolille saadakseni itseni risti-istuntaan. "Etkä tullut sitten enää takaisin.. Yritin kyllä odottaa, mutta sinua ei enää kuulunut, joten päätin vain sitten ottaa ne omatoimisesti..", huokaisen katse lattiassa. Keinuttelen hiljaa itseäni lepotuolilla. "Niin ja sitten vielä yksi juttu..", katseeni harhailee pitkin huoneen seiniä, mutta uskaltaudun lopulta luomaan katsekontaktin mieheen. En sittenkään aiokaan jatkaa puhettani, minkä vuoksi vaikenen jälleen.

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Kuuntelin neitiä hiljaisena - ja ehkä jopa hieman pettyneenä. En tosin ollut pettynyt Evieen vaan itseeni. "Miten saatoinkaan olla niin hajamielinen", mumisin turhautuneena hiljaisuuksien välissä ja hieroin otsaani. Neiti Reed siis joutui kärsimään virheestäni - ja minäkin varmaan tulisin vielä kärsimään, jos joku saisi tietää. "Olen hyvin, hyvin pahoillani neiti Reed", sanahdin nopeasti ja nousin halaamaan Evietä hetkellisen mielijohteen takia. Neiti ei varmaan tiennyt mistä oli kyse, mutta minulle riitti, että tiesin itse. "Minun olisi pitänyt olla tarkempi", lisäsin vielä perään ja huokaisin halauksen ohella.

Evie Reed
Jotenkin tunnen syyllisyyttä teostani eikä Jeromen reaktio oikeastaan helpota tunnetta. Puristan molemmin käsin tuolin reunaa, ja seuraan psykologini liikkeitä. "Ei..", sanani jäävät vain leijumaan ilmaan, kun tohtori Boyd tuleekin halaamaan minua. En enää edes muista miltä tuntuu tulla halatuksi, minkä vuoksi epäröin hetken, mutta vien lopulta käteni miehen selän taakse vastatakseni halaukseen. Katson kummissani miehen olan yli tämän halatessa ja pahoitellessa minkä kerkiää. "Ei siitä mitään aivan kamalaa seurannut", yritän lohduttaa miestä hiukan kaunistelemalla totuutta. Tosiasiassahan hän näkee kaiken kehostani ja viimeistään kuulee vartijalta, mutta se ei ole tämän hetken tärkein huoli.

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Naurahdin surkeaan sävyyn, sillä olihan tilanne varsin surkuhupaisa. Mistä lähtien psykiatri oli nyyhkyttämässä potilaan olkapäätä vasten? "Ei", vastasin ryhdistäytyen ja vetäydyin hiljalleen halista, "Kyllä siitä pahaa seurasi ja se paha kohdistui sinuun. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka pahoillani olenkaan siitä neiti Reed." Suljin hetkeksi silmäni ja otin kunnolla henkeä, rauhallisesti sisään ja ulos. "Mutta asiaan..", totesin lasieni asentoa korjaten. Laitoin kädet puuskaan ja nojasin pöytääni vasten, "Olitte kertomassa jotakin. Jotakin hyvin arkaluonteista ja painavaa asiaa?"

Evie Reed
En osaa edes sanoin kuvailla hämmentynyttä ilmettäni, jotenkin tilanne vain tuntuu minusta omituiselta. Kaikesta huolimatta oloni kuitenkin tuntuu kotoisammalta näin - siis, että Jeromekin näyttää olevansa inhimillinen olento. Päästän kallotohtorin lähtemään halista autuaan idioottimaisesti, mutta eipä sillä kai niin väliä ole. Siirrän käteni takakenoon ja lasken painoni niiden varaan Boydin nojaillessa pöytäänsä. "No minun tapauksessani ei kyllä paljoa pahemmin kai voisi enää olla", yritän yhä vähätellä totuutta. Pyöriskelen ajatusteni syövereissä, kunnes mies pudottaa minut takaisin maanpinnalle. "Niin?" pudistelen päätäni hetken, kunnes ymmärrän kallonkutistajan sanat todella. "Ai siitä sinä puhut", sanahdan hajamielisenä. "Niin, että onko niillä lääkkeillä pahojakin haittavaikutuksia? Tai siis jos niitä ottaisi vaikka liikaa?" uskon, ettei kysymykseni ole aivan sitä, mitä tohtori odotti, mutta se ei minua juuri nyt kiinnosta.

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Kuuntelin neitiä etusormi huulillani ja mietin pienen hetken, mitä lääkkeittä olin edes antanut Evielle. "Muistatko yhtään, mitä lääkkepurkissa luki tai miltä ne lääkkeet näyttivät?" kysyin kuin yhdistääkseni palaset yhteen. Tiesin, että oli hyvin epäammattimaista kysyä potilaalta hänelle annetuista lääkkeistä, mutta hitto, että mieleni löi tyhjää. Pian mieleeni kuitenkin juolahti eräs lääke, joka olisi saattanut
sopia neidin oireiden hoitamiseen. "Actos Olysio on lääkkeen nimi", selitin vastaukseksi ja lopetin pöytääni nojailemisen, "Se on yllättävän voimakas lääke lievittämään kipua. Sen sivuvaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, huippaaminen sekä yleinen sekavuus" Ilmeeni muuttui vakavaksi, sillä tämänkaltaisilla lääkkeillä oli hyvinkin suuri vaikutus niiden ottajaan. "Joten paljonko mahdoit ottaa niitä neiti Reed?" kysyin vielä perään ja katsoin neitiä.

Evie Reed
Tutkiskelen huoneen seiniä levottomana enkä edes jaksa keskittyä tohtoriin enää. Käännyn nopeasti Jeromen puoleen tämän lausuessa lääkkeen nimen. Hänen olemuksensa vakavoituu hyvinkin selvästi, enkä oikeastaan ymmärrä miksi, sillä lääkkeethän toimivat juuri kuten halusinkin - vahingoittivat minua. "Minusta tuo kuulostaa juuri sopivalta", vedän käteni suuni peitoksi tajutessani, mitä möläytin. Uusi kysymys tohtorilta. Kohtaan miehen vakavan katseen. "Jonkin verran", mutisen niskaani hieraisten. Viiltävä kipu lävistää jälleen pääni, mutta yritän peittää sen. "Haittaako, jos käyn makuulle?" kysäisen kallonkutistajalta, mutten kuitenkaan jää odottamaan lupaa vaan kellahdan siihen selälteni.

Jerome "Jellona" Lyon Boyd
Nyökkäsin vastaukseksi ja hymyilin, "Ei suinkaan haittaa neiti Reed." Kävelin nojatuolilleni ja katselin paperitöitä huokaisten. "Haittaako teitä, jos tekisin tässä samalla hieman paperteita valmiiksi?" kysyin hymähdyksen kera ja nostin lasit pois silmiltäni. Harhauduin ajatuksiini lyhyessä tuokiossa. Oliko Evie juuri hetki sitten kommentoinut lääkkeiden sivuoireita positiivisiksi? Olisiko mahdollista, jos neiti Reed kärsisi itsetuhoisuudesta, pahasta sellaisesta? "Neiti Reed?" kysyin tavallaan kuin varmistaakseni, että neiti oli vielä tajuissaan.

MAKSIM tarkkaili vielä hetken paikkoja, kunnes hän päätti kuunnella psykologin ehdotusta ja istuutui hamehelmaisen vastapäätä olevalle tuolille. "Olen Maksim Hussey ja se tyttö on kaksoissiskoni, Mireya. Meillä kahdella oli sama psykiatri, Frank Aiken", nuorukainen aloitti ja antoi katseensa käydä siellä täällä, "Frankin mielestä oli helpompi hoitaa meitä yhdessä kuin pitää erillään." Ruskeasilmäinen kohtasi psykologin katseen (?). "Mutta Frank jäi eläkkeelle pari viikkoa sitten, eikä meitä ikinä ohjattu kenellekään toiselle", hän lisäsi perään ja kiemurteli tuolissaan - Siis kirjaimellisesti. Tuoli vain oli yksinkertaisesti liian epämukava nuorelle miehelle. "Missä siskoni on?" lyhyesti vain Max kysyi kulma koholla ja yritti pysyä hetken aloillaan.

/Hei. C:

Priya Odette Evans
Kirjaan tietoja ylös sitä mukaa, mitä poika - tai siis Maxim - kertoo. Nostan katseeni Maximiin hänen mainitessaan psykologinsa. Olin niin pitkään poissa laitoksesta, etten tunnista nimeä. Nyökäytän kuitenkin päätäni, ja annan pojan jatkaa. "Haluatko mennä mieluummin lepotuoliin istumaan?" nyökäytän varovaisena kohti lepotuolia huomatessani Maximin kiemurtelun. Lasken katseeni nuorukaisen silmien tasolle: "Hän on varmasti turvassa. Tohtori Boyd otti hänet näin alkuun." Sipaisen hiukset pois kasvoiltani. "Jos haluat, voi´n keskustella tohtori Boydin kanssa, jos teitä voitaisiin hoitaa jatkossakin yhdessä", ehdotan hymynhäive huulillani. Lasken kuulakärkikynän kädestäni ja siirrän katseeni paperiini. "Niin.. Olisiko sinulle ihan okei, jos olisit ainakin toistaiseksi minun potilaanani?"

Evie Reed
Pudistan hieman päätäni tohtorille, vaikka en uskokaan hänen huomaavan sitä. Tuijotan hiljaa kattoa ja odotan, että kipu menisi pois. Tutkin huoneen kattoa ja seiniä, joilla roikkuu ties millaisia tutkinotodistuksia sun muuta tärkeän oloista (?). Herään yhtäkkiä ajatuksistani tohtorin kysyessä minua. "Niin?" en jaksa edes kääntää päätäni miehen suuntaan. Näköni alkaa sumentua hiljalleen eivätkä äänetkään ole enää kovin selkeitä. Säikähdän tilannetta, minkä vuoksi ponnistan itseni nopeasti istumaan, mikä ei todellakaan auta. "M-minä.. en.. näe kunnolla..", soperran kauhun vallassa. Pyrin seisomaan, mutten sekavuudeltani uskalla laskeutua tarpeeksi alas ylettyäkseni lattiaan.

HUOMIO OHOI! Kuten jotkut ovatkin jo kuulleet oisin nyt tekemäs toista ropee. Haudastaan kaivattu ja ylös nostettu, aito ja oikea Saints & Sinners
S&S ois siis tulos takasin entisessään loistossaan (?) ja nyt teidän rakkaiden kakkiaisten olis tarkotus miettiä keillä roolit silloin ja keillä haluat jatkaa nyt. On siis mahdollista ottaa kaikki roolihahmonsa ja roolia niillä, mutta on myös mahdollista jättää pois jotain hahmoja jos ei halua roolia niillä enää. JOTEN lapsoset mietittehän jo vähän valmiiks ketä hahmoja teillä oli, onko kuvat vielä tallella ja mitkä mahtoivat olla näiden hahmojen tiedot :DD
Lisää tietoa ja itse rope tulossa huomenna (PERJANTAINA)
Always & 4ever, ADMIN

//Tuota.. Oon joskus muinoin tappanu Evelynin, mut voisinko siit huolimat joteki tehä sil come backin? Ja sit ottaa Ethelin ja jonku uude jampan mukaan kans?

Juu totta kai voit :Dd kuha siin on vaa jonkinlaine loogisuus miten se tulee takasi et esim tuoks joku sen takasin vai eiks se koskaa kuollukkaa nii on ok mut jos se vaa ilmestyy sillai "terppa" nii se on sit vähä ehk wat mut juu siis saat ottaa noi hahmot mukaa