FRP • Saints & Sinners

Tolya Dimitrovits
Savu ja hiljaisuus herättävät minut ajatuksistani. Huoneessa on hämärää. Seisomme ringissä pöydän ympärillä. Yhdysvaltojen sekuntti laskee revolverin pöydälle. Tunnen jännityksen, joka leijuu ympärillämme kuin usva. Pikkuhiljaa minuuttien otsat alkavat hikoilla. Vilkaisen Arashia. Hän tuijottaa kaukaisuutaan kuten aina. Kyashidin poismenosta on vasta kuukausi. Epäilen ystäväni keskittymiskykyä. Pohjois-Korean minuutti laskee viisi luotia pöydälle. Puolet meistä erotetaan tänään. Nano ei ole ollut tyytyväinen suorituksiimme.
Saksan sekuntti pyöräyttää revolveria. Se pysähtyy Espanjan minuutin kohdalle. Mies tarttuu aseeseen ja laittaa rullaan yhden luodin. Hän pyöräyttää rullaa ja asettaa revolverin ohimolleen.

Osa paikallaolijoista hätkähtää, kun minuutti valahtaa lattialle. Amerikan sekuntti pyöräyttää revolveria. Se jää sojottamaan Sekunttiani. Keskity Arashi. Japanin sekuntti ottaa revolverin laiskasti käteensä ja pudottaa luodin rullaan. Pidätän tietämättäni hengitystäni, kun Arashi ei anna rullan pyöriä loppuun vaan sulkee sen miltei samantien. Hän painaa liipasimesta ja mitään ei tapahdu. Ymmärrän jälleen hengittäväni. Esimieheni laskee aseen takaisin pöydälle ja pyöräyttää sitä.

Se osuu kuin haasteen omaisesti kohdalleni. Nostan sen ja avaan rullan. Pyöräytän rullaa ja annan sen pyöriä vapaasti loppuun saakka. Laitan revolverin ohimolleni ja sormeni lepää liipasimella kaksi sekuntia. Mitään ei tapahdu. Fysiikka on se, mikä olisi pelastanut Espanjan minuutin, jos hän vain olisi osannut sitä.

Ashley Duncan
Kuuntelin miehen puhetta. Jokin sisälläni oli tullut esiin, minä halusin auttaa, oikeasti halusin. Se tavallaan tuntui hyvältä, en ollut ikinä tuntenut vastaavasti. En ollut ikin tuntenut halua auttaa, en ainakaan muista mitään sellaista. Katson hetken aikaa Tobiaksen ojentamaa veistä ja tartun siihen lopulta tuma ilme kasvoillani. Se tuntuu lämpimältä kädessäni. Tunnen kuinka käteni hikoaa, minun olisi tehtävä tämä. Otan veitsestä paremman otteen ja yritän keksiä jotain sanotavaa, pysyn kuitenkin hiljaa keksimättä mitään järkevää puhuttavaa. Otan vapaalla kädelläni kiinni hänen vasemmasta olkapäästään ja siirrän veitsen hänen saman puolen rinnalle. Katsahdan vielä miestä silmiin ennen kuin työnnän veitsen terän tämän ihon sisään saaden lasinsirun tippumaan lattialle jättäen siihe verisen jäljen.

//Sossu, skippaan tässä nyt vähän aikaa, koska no kuukausi on kulunut eikä sinusta ole kuulunut.

Ethel Hope Thompson
Nousen väsyneenä turvatalon vaaleita portaita ylös. Raskaasti hengittäen kampean ulko-oven auki. Suljen sen nojaamalla selkäni ovea vasten. Ylltäyksekseni talossa kuuluisi olevan elämää, mikä saa pienen hymyn nousemaan vaaleanpunaisille huulilleni. Minulla on kylmä, joten päätän pitää Jeremiahin antamaa takkia vielä hetken ylläni. Ähkäisen tuntiessani supistuksen vatsassani. Jatkan kuitenkin matkaani äänien suuntaan, vaikka ne hiljenivätkin jo vähän aikaa sitten. Saavun keittiön ovelle. En hetkeen ymmärrä, mitä siellä tapahtuu tai keitä henkilöt ovat, mutta sitten todellisuus iskee silmilleni. "Saanko kysyä, että mitä ihmettä täällä tapahtuu?" ääneni värähtää järkytyksestä.

Tobias Kreiss
Suljen silmäni siksi aikaa, että neiti saisi tehtyä tarvittavan. Tartun neidin kyynerpäähän ja puren hammastani - lähes halkeamispisteeseen asti. Lasinsiru putoaa lattialle lyhyessä hetkessä ja veitsi sitäkin nopeammin. Olen avaamassa suutani kiitokset esittääkseni, mutta huoneesta kuuluu kolmaskin ääni - joskin tuntematon sellainen. Avaan silmäni varovasti ja käännän ne äänen suuntaan. Kallistan päätäni kysyvä ilme kasvoillani. "En tiennyt teidän läsnäolostanne", töksäytän lähinnä itsekseni ja annan pienen hymyn löytää tiensä huulilleni, "Olemmeko koskaan tavanneet?"

Arashi Shi Hakai
Nousen veljeni vierestä. Veri ja kuolema tuoksuvat ilmassa houkuttelevasti. Yritin koko yön pelastaa häntä, mutta turhaan. Kareshin ruumis oli kylmä. Kelvoton Astrid tappoi hänet. Keksin ainakin tuhat syytä päästää neiti päiviltä, mutta rankempaa se olisi hänelle, jos pitäisin hänet elossa. Kitumassa ja kidutettavissa. Tolya tuli jossain vaiheessa yöllä ilman Riahia ja vajosi unihorkkaan patterin viereen. Ehkä oli parempi niin. Varjoni saisi rauhassa liikuskella pimeydessä.

Sytytän sikarin ja puhallan Tolyan kasvoille. Mies herää ja kysyy tilannetta. "Kareshi on kuollut ja Astrid ei lähde täältä elävänä." Sanani kuultuaan minuuttini kääntää kylkeä. Kävelen ikkunan luokse ja katselen horisontissa nousevaa aurinkoa. Tämäkö on palkkani valinnoistani? Kaikki läheiseni kuolevat kuin rotat syödessään myrkkyä.

Ashley Duncan
Kuulen tuntemattoman äänen takaani ja käännyn yllättyneenä katsomaan. En tedä mitä sanoa tuijotan vain selvästiki pitkällä raskaana olevaa naista joka on yllättäen ilmestynyt taaksemme. Katsahdan Tobiakseen ja takaisin naiseen päin. He eivät tunne toisiaan. Kenen talossa edes olen. ilmeeni on luultavasti näkemisen arvoinen, en osaa sanoa olenko hämmästynyt, ihmeissäni vai jopa hieman pelokas. Olen tuntemattomassa talossa jossa on tällä hetkellä kolme minulle täysin tuntematonta ihmistä, joista tiedän yhdestä vain nimen. "Ööö no jos suoraan sanoen en minäkään oikeastaan tiedä" Sanon järkyttyneelle naiselle. Vasta nyt tajuan pitäen veistä viellä kädessäni sen osoittaen naiseen päin, mutta laitan sen äkkiä keittiön tasolle lepäämään.

Ethel Hope Thompson
Räpyttelen silmiäni, mutta näky on ja pysyy. Yhtäkkiä mies kysyy hymyn häive huulillaan tuntisimmeko. "E-en usko", pudistelen varovainen hymy kasvoillani. Sitten käännyn veistä pitelevään naiseen. "Minä.. Tuota.. Anteeksi, jos keskeytin jotain", soperran yhä hämilläni. Tyttö laskee veitsen pois. "Kiitos", huokaisen. Katsahdan haikailevasti ruokapöydän tuolia - en jaksaisi seistä enää. Lähden varoen kohti tuolia ja istun siihen. "Jos saan nyt ihan turvallisuuteni nimissä kysyä", aloitan jo keveämpään sävyyn, "niin mitä aiotte tehdä tai no, nähtävästi jo teittekin tuolla puukolla?" Haron hajamielisenä vaaleita hiuksiani. Lapsen potku saa minut jälleen säpsähtämään.

Tobias Kreiss
Seuraan hiljaisena neidin siirtymistä ovensuulta tuolille. Vilkaisen hänen vatsaansa, joka viittaisi raskauteen. Havahdun kysymyksestä hereille ja nostan katseeni neidin silmille. "Anteeksi jo etukäteen kaikkea tätä sotkua ja kokemaanne järkytystä", selitän alkajaisiksi pienen hymyn kera, "Poistamme lasinsiruja tässä näin. Tiedän, että tämä ei ole kovin hygieenista, mutta se on tavallaan jäänyt tavaksi ja kuten tiedämme meistä tulee nopeasti tapojemme orjia."

Ashley Duncan
Nyökkäsin vain Tobiaksen sanojen jälkeen välittääkseni että olin samaa mieltä. En oikein keksinyt mitään sanomista mutta mieheltä tämä luonnistui paremmin kuin minulta, joten päätin olla avaamatta suutani. Ajatukset pyörivät päässäni, liikaa käsiteltäviä asiota pienessä pääkopassani. Pieni pään särky alkoi tikittämään takaraivossa. Hetkellisesti minusta tuntui kuin pääni räjähtäisi. Suutani kuivasin mutta päädyin vain nielaisemaan ja toivomaan että se katoaisi sitä kautta. "No jatkammeko?"kysyin osoittaen sanani Tobiakselle. Haluaisin tämän pois alta jotta päästä miettimään tämän päivän tapahtumia kaikessa rauhassa.

Ethel Hope Thompson
Kurtistan kulmaani heidän selittäessään. En vain yksinkertaisesti voi olla kuulematta naisen sekalaisia ajatuksia. "Kaikella kunnioituksella, mutten tiedä kannattaako sinun jatkaa tuota", hymyilen tutun ystävällistä hymyäni naiselle. Nousen tuolilta ja otan muutaman askeleen heitä kohti. "Minä.. Voin auttaa molempia, jos vain annatte", hymähdän antaessani katseen käydä lattiassa ja sitten molemmissa paikallaolijoissa. Ojennan kättäni ensin selvästi huonokuntoisempaa miestä kohti. En kuitenkaan uskalla jäädä odottelemaan vaan painan käteni hänen kylkeään vasten. Suljen silmäni ja annan parantavan voiman virrata hänen kehoonsa. "Helpottaako?" hymyilen siniset silmät yhä ruhjeissa.

Tobias Kreiss
Kuuntelen neidin ehdotusta, vaikken pääsekään aivan jyvälle ideasta. Nimettömäksi jäänyt neiti ojentaa ensin kätensä minua kohti, mutta painaa sen lopulta kyljelleni. Tunnen kuinka auki revennyt kylki kutoutuu takaisin yhdeksi palaksi ja kipu lievenee hetki hetkeltä enemmän. Helpottunut hymy leviää huulilleni. "Itse asiassa kyllä", töksäytän hymähdyksen karkaessa huulieni välistä, "Miten te tuon teitte?" Pudistelen päätäni ja naurahdan lempeästi. "Olipa tökeröä minulta. Olen Tobias, entäpä te neiti hyvä?" kysyn katse neidin silmissä.

Ethel Hope Thompson
Tuijotan hetken tyytyväisenä onnistunutta parannusta, kunnes herra kertoo olonsa kohenneen. "Hienoa", irrotan yhä hymy vaaleilla huulillani käteni miehen kyljestä. Otan askeleen taaksepäin antaakseni tilaa Tobiakseksi esittäytyneelle herrashenkilölle. Miekkosen kysymys herättää minussa huvittuneisuutta. "En oikeastaan itsekään tiedä. Olen vain aina osannut tehdä noin", naurahdan lempeästi. "Kaunis nimi", totean katse enkelin kasvoissa. "Olen Ethel", vastaan minulle esitettyyn kysymykseen. Kasvoilleni nousee tuskallinen ilme, mutta se menee pian ohi. "Anteeksi..", soperran käydessäni takaisin istumaan. Katsahdan naista huoneessa, mutta käännän sitten katseeni takaisin Tobiakseen. Vedän syvään henkeä ennen kuin alan jälleen puhumaan. "Miten te tuollaiseen tilanteeseen jouduitte?" jaan mieltäni jo hetken painaneen kysymyksen. Vedän takkia paremmin ylleni.

Ashley Duncan
Olen shokissa, tai ainakin olen aina kuvitellut shokin tälläiseksi. Käteni tärisevät ja tuntuu kuin keuhkot olisivat pienentyneet neljäsosaan oikeasta koostaan. Pään särkyni kovenee kovenemistaan. Tunnen kuin kuuma verii kokoontuu keskelle vartaloani. En osaa selittää tätä minkään järjen avulla. Tunnen itseni avuttomalta. Kaikkeen on aina jokin looginen selitys varmaan tässäkin, mutta miten kukaan voi selittää sitä että äsken ruhjoutunut miehenalku on nyt kuin uusi ihminen. Kaikki lasinsirpaleet ovat kadonneet ja kaikkia haavat ovat parantuneet. Kaikki tapahtui äsken. Tunnen kuin pääni tyhjenisi kaikesta. Otan keittiö tason reunasta tukea.

Noah
Nyökkään laiskanpuoleisesti, "Larppaajalta hyvinkin." Käännyn neidin puoleen ja tajuan hänen askeleistaan hänen tekevän lähtöä. "Minusta? Mitäpä minusta?" kysyn hämmentynyt hymy huulillani ja naurahdan lempeästi. Hieraisen niskaani katse neidissä. Pitäisikö alottaa kertomalla ikäni ja koko nimeni? Vai olisiko tämä sellaisia kysymyksiä johon olisi tarkoitus vastata kertomalla oma taustansa? "Mitä haluat tietää minusta?" kysyn huvittuneena, mutta vakavoidun nopeasti ja tyydyn hymyilemään.

○ LOMAKE ○
Maya Sophia Ardens x 18v x nainen x hetero x enkeli
x
Maya on todella puhelias ja aina pirteällä päällä. Hymy hänen suultaan ei pääse kovinkaan usein hyytymään, eikä hänen luonteelle sovi vakavat tilanteet, joissa hänen on hieman vaikeata olla. Nuori nainen on lisäksi naiivia eikä tajua aina nurkan takana vaanivaa vaaraa.
x
Mayan voimana on kameliontin tapaan muuttua esimerkiksi seinää koskettaessa samanlaiseksi, pinnan joksi hän haluaa sulautua on kuitenin oltava hänen pinta-alaansa suurempi. Lisäksi Maya pystyy parantumaan nopeasti, kuitenkin sydämen ja pään vahingoittuessa nainen ei saa parannettua itseään. Mayan perheeseen kuuluu vain hänen kaksoisveljensä, jonka sijainti on täysin tuntematon naiselle.
x

○ MINILOMAKE ○
Maya Sophia Ardens x 18v x hetero x nainen x enkeli x

Bea Wilson
Kävelen selkä Noahiin päin. Hänen huvittunut äänensävynsä saa minut nauramaan hiljaa itsekseni. "Kerro jotakin itsestäsi, Noah. Tunnut olevan kovin vaitonainen itsestäsi", kuiskin demonin mieleen katsomatta häntä. Askeleemme kaikuvat tyhjillä käytävillä (?). Vien kädet selkäni taakse. "En voi olla miettimättä sitä pälyilemääsi juttua", päästän ajatukseni ilmoille. Hidastan vauhtiani ja katson miestä silmiin tutkivana: "Salailetko sinä todella jotakin?"

○ LOMAKE ○
NIMI: Isaiah Kianiini x
IKÄ: 23 x
SUKUPUOLI: Mies x
S.S: Hetero x
ENKELI VAI DEMONI: Demoni x

LUONNE: Isaiah on karismaattinen ja hyväkäytöksinen, tai ainakin päällisin puolin. Demoni pitää juoruilusta, onhan linnassa paljon tapahtumia, joissa hän kuulee mitä mehukkaimpia asioita. Hänen pukeutumistyylinsä on juhlava tottumuksesta. Isaiah on todella vastuullinen tehtävistään ja kunnioittaa linnan joka sopukkaa. Herra tuntee myös syvää kunnioitusta hallitsijaperhettä kohtaan ja on myös hyvä ystävä nykyisen hallitsijan kanssa. x

MUUTA: Kianiini on pitkään huolehtinut linnan kunnossapidosta. Hän on lähinnä hoitanut talonmiehen virkaa, vaikkei häntä sellaisena varsinaisesti pidetäkään. Isaiahin voimiin lukeutuu:
- korpiksi muuttuminen, tai halutessaan hän voi levähtää kokonaiseksi parveksi kuten kuvassa
- voi liikutella esineitä ajatuksen voimalla sekä muokata niiden muotoa halutessaan
- voi pitää jotakin esinettä tai henkilöä hetken aloillaan ajatuksen voimalla. Henkilön tapauksessa liikkumattomuus menee piankin ohi, ellei tämä ole niin voimakas, ettei edes joudu vaikutuksen alaiseksi. x

○ MINILOMAKE ○
Isaiah Kianiini x 23 x Hetero x Mies x Demoni x

http://aijaa.com/pqcEOE

Noah
Hymy huulillani kaikkoaa neidin sanojen ilmaantuessa mieleeni. Vaitonainenko? Sitä sanaa en olekaan pitkään aikaan kuullut. Vilkaisen ohimennen Bean suuntaan ja tajuan hidastaa hänen tahtiinsa. "Kuten jo sanoin, kuulin vain omiani. Suotta sinä sitä mietit", selitän pieni tekaistu hymy huulillani ja jatkan kävelemistä. En huomaa aluksi ajautuneeni ajatuksien syövereihin, ennen kuin metallin kolahdus saa minut valppaaksi jälleen ympäristöstä. "Kuulitko tuota?" kysyn kulmat kurtussa ja käännyn katsomaan selkämme taakse ja sitten eteenpäin.

Bea Wilson
Pysähdyn kokonaan. "Et vaikuta vilpittömältä", hymähdän kulmat kurtussa. En kuitenkaan ehdi kysellä enempää, kun kolahdus kantautuu korviini. Katsahdan välittömästi Noahin taakse, mistä luulen äänen tulleen. "Kuulin", vastaan jousta hapuillen. "Ehkä se oli vain Thomas, joka törmäsi johonkin", yritän järkeillä, vaikka taidamme molemmat tietää, ettei veljeni niin kömpelö olisi. "Noah, nyt olisi hyvä hetki kertoa, jos tiedät hyvän pakotien", telepaattinen ääneni on hyvin vakava ja varovainen. Yhtäkkiä en luotakaan demonin seuraan täysin.

Noah
Käännyn Bean suuntaan ja vilkaisen hänen selkänsä takana komeilevaan jouseen (?). "En usko, että meidän täytyy alkaa ketään ammuskelemaan kuitenkaan", selitän kulmaani kohottaen ja nyökkään hänen jousensa suuntaan, "Ihmiset eivät pärjää meille joka tapauksessa, joten ei meillä hätää ole." Jatkan sitten matkaani tavallisesti, mitä nyt hieman epäluuloisena. En usko, etteikö pimeässä lymyilisi joku, mutta en halunnut aiheuttaa Bealle suurta pakokauhua, jos nyt uskotaan, että hän uskoi minua. "Ja jos joku tuleekin niin tartut minua vain kädestä ja vien meidät turvaan", töksäytän vaisusti hymyillen ja vilkaisen neitiä olkani yli.

Bea Wilson
Kehittelen varasuunnitelman varasuunnitelmaa mielessäni, kun Noah keskeyttää minut. "Koskaan ei voi olla liian varovainen", tokaisen takaisin. Otan askeleen taakse päin. "Ja sinä se yliluonnollisempi olet. Minulla ei ole kunnollisia voimia", puolustelen jostakin käsittämättömästä syystä itseäni. Refleksinomaisesti katsahdan miehen kättä tämän puhuessa siitä. "Enpä usko. Se voisi olla vain uusi vaara", mutisen niin hiljaa, ettei sitä ole tarkoitettu demonin kuultavaksi. Käännyn ympäri takaisin siihen suuntaan, josta tulimme. "Jos vain jatkettaisiin matkaa?", kuiskaan äänettömästi.

○ LOMAKE ○
NIMI  x Alasdair "Alexander" Broehain Balgair Crawford
IKÄ  x 29
SUKUPUOLI x mies
S.S. x panseksuaali
ENKELI VAI DEMONI? x demoni
LUONNE  x  Alasdair on sosiaalinen useimissa tilanteissa, mutta joskus hän tarvitsee omaa rauhaa. Alasdair on karismaattinen ja
hauska, mutta vihaisena hän voisi kuvannollisesti tuhota kaupunkeja. Lisäksi Alasdair on hieman nirso, mutta on myös kohtelias.
MUUTA  x Alasdairilla on hyvät suhde isäukkoonsa. Hän kohtelee tätä kunnioituksella kuin hänen isänsä tätä. Nuorukaisella on kaksi tatuointia. (koska olen paska selittämään ettisin sopivat kuvat) Niskassa http://aijaa.com/HyZgn5  Vasemmassa kyljessään hänellä on suuri lohikäärmeen pää http://aijaa.com/yIon71
Alasdairilla on vasen silmä kultaisen värinen ja oikea silmä tumman vihreä. Miehen voima on, että hänen kädestään tulee ''taikapöly'' ja se siis mihin tahansa se osuukaan sillä on arvaamattomat seuraukset.
Herran menneisyydestä, että hän oli 1700-luvulla merirosvo ja kuoli jälkeenpäin merillä. Muhittuaan jonkin aikaa helvetissä hänestä tuli demoni. Hän palasi merirosvoksi ja tuli ''kuuluisaksi''. Historian kirjoissa saatetaan mainita merirosvo nimeltään Diabolus, joka oli itse Alasdair. Vuosien aikana ja ikävien asioiden seurauksena hän lähti pois mereltä ja palasi kotia.

○ MINILOMAKE ○
Alasdair Crawford x 29 x pan x mies x demoni x
http://aijaa.com/gITeLd

Lucas
Katson neidin loittonevaa selkää hyytymätön hymy huulillani, mutta katseeni lähtee kiertämään väkisin huvipuiston välkkyvissä ja henkiin heränneissä laitteissa. Eräs etäiseksi muuttunut muisto yrittää tunkeutua mieleeni, mutta työnnän sen pois. En kestäisi käsitellä sellaista juuri tällä hetkellä, en Sarahin läsnäollessa. Lasken katseeni takaisin neitiin samalla kun olen jo pakottanut jalkani hölkkään. "Minnes ekana?" kysyn kieltäni leikkisästi purien ja vedän neidin syleilyyni. Mikään ei saisi viedä minulta tätä hetkeä. Ei enää kertaakaan. "Olettaen ettet ole vielä kyllästynyt ajatukseen", töksäytän ollessani ihan neidin korvanjuurella ja hymähdän.

Sarah
Hymyilin hellästi Lucakselle, joka tulee luokseni. Punastuin hieman kun tuo otti minut ''syleilyyn'', mutta uskottelin itselleni, että se oli sateen takia. Naurahdan ja hymyilen. Katsoin mietteliäänä ympärilleni. "Minulla olisi kaksi vaihtoehtoa." Tokaisen herralle vieressäni. "Kauhutalo tai ihan normaali vuoristorata. Ellei sinulla ole heikko vatsa." Naurahdan perään ja katson Lucasta silmiin huvittuneena.

Lucas
Huulilleni nousee pieni virne neidin puheiden päätyttyä. Luon muka mietteliään ilmeen. "Olen aina ollut perso vuoristoradoille", vastaan nauraen ja käännyn katsomaan neitiä silmiin, "Enkä rehellisesti sanottuna pidä kauhutaloista. Usko tai älä, niissä on jotain selkäpiitä karmivaa." Lasken leukani Sarahin pään päälle - onhan pituudesta jotain hyötyäkin. "Mutta voin kyllä mennä sellaiseen typerään kummajaistaloon, jos se on mitä sinä haluat", lisään perään neutraali äänenpaino ja hymähdän loppuun.